Lapsettomat vs. lapselliset osa 3

Iltalehti antoi jälleen torstaina kirjoittamisaiheen ja koska edelliset osat ovat olleet suosittuja, niin tässä osa kolme.

Iltalehti siis julkaisi jutun otsikolla Vanhempi, älä enää sano näitä lauseita lapsettomalle ystävällesi ja tietenkin on kirjoitettava oma perustelu näihin väittämiin.

1. "Koira ei ole sama kuin lapsi"

- Ei tietenkään ole, mutta silti se oma lemmikki voi olla todella rakas ja eräänlainen korvike. Eläimestä on pidettävä samanlaista huolta. Lemmikkiä on koulutettava, ruokittava, hoidettava ja muutenkin huomioida sen tarpeet. Lapseen on tietenkin eroja. Lasta kun ei voi jättää työpäiväksi yksin kotiin. Olen samaa iltalehden kanssa, ehkä me lapsettomat yritämme tällä tavoin myötäelää.

2. "Luuletko olevasi väsynyt/stressaantunut? Sinulla ei ole edes lapsia!"

- Tämän olen kuullut useasti. Viime aikoina olen ollut enemmän hereillä työpaikalla kuin kotona, silti en saa olla väsynyt. Käyn päivässä 8 tuntia töissä, kotona odottaa koiran lenkittäminen, kaupassa käynti ja asunnon siivous. Ylipäätänsä on turha vertailla kuka on väsynein ja stressaantunein. Varsinkin kotiäitien vähättely työelämää kohtaan on välillä liiallista. Kuinka monesti kuuleekaan lauseen "voi että, kun pääsis töihin rentoutumaan?" Ai että, jos töissä rentouduttaisiin, niin tuskin olisi työttömiä.

3. "Älä huoli, sitten kun sinulla on lapsia, sinä..."

- ...osaat olla kaikkeen varautunut, olethan kuunnellut lapsellisten valitusta jo monen monta vuotta.

4. "Ovatko juhlat lapsiystävälliset?"

- Jos on pakko ottaa lapset mukaan, niin vahdithan lapsesi itse. Ilmoittaakin voi, jos haluaa jotain lapsilleen syöttää. Jos et halua että lapsesi näkee humalaisia ihmisä, jää pois tai laita lapsesi hoitoon. Välillä olisi kiva juhlia aikuisten kesken.

5. "Elämälläni ei ollut tarkoitusta ennen kuin sain lapsia"

- Tämän kuulin viimeksi muutama viikko sitten, kun ystäväni palasi pienen käärön kanssa kotiin sairaalasta. Onko elämässä jotain vialla, jos siitä ei osaa nauttia ilman lapsia? Jos elämälläsi ei ole ollut tarkoitusta sitä ennen mitä elämäsi on ollut? Olen kuullut sinun hehkuttavan elämääsi jo ennen kuin käärösi oli maailmassa. Lasta ajatellaan sosiaalisessa mediassakin 24/7 työnä ja hehkutetaan kun sen kanssa jaksaa. Mitä ydinfysiikkaa se onkaan?

Yksinäisyys

Siitä on nyt puolitoista vuotta, kun sain tuomion, että en tule koskaan saamaan luonnollisesti omia lapsia. Alkuun ystävät olivat jumissa, välttelivät ja olivat puhumatta koko asiasta. Tietysti olin tehnyt selväksi, että en halua puhua asiasta. Lisäsin kuitenkin aina perään, että siitä voidaan puhua joskus toiste. Joskus kun sana lapsettomuus ei saa kyyneleitä silmiini. Joskus kun ajatus siitä, mitä lapsen tekeminen tulee joskus vaatimaan.

Tätä päivää ei koskaan tullut. Tämän puolentoista vuoden aikana jokainen lähin ystäväni on tullut raskaaksi. Raskaus on jätetty kertomatta tai sitä ollaan kirottu, kun ollaan tultu vahingossa raskaaksi e-pillereiden syönnin aikana. Eräs, joka tuli raskaaksi vahingossa kertoi pitävänsä lapsen, jotta ei kävisi samalla lailla kuin minulle. Luuli, että se olisi hänen ainoa mahdollisuutensa tulla raskaaksi. Kuitenkin nyt hänellä on jo kaksi lasta.

Olen jäänyt yksin. Jos yritän kotona puhua tästä yksinäisyydestä saan olankohautuksenn ja tuumauksen, että ehkä kaikkien ei kuulu saada lapsia ja sen kanssa täytyy nyt vain elää. En saa kutsua lapsisynttäreille, koska ystävät pelkäävät, että se vaivaa minua. En saa kutsua yhteisiin illanviettoihin, koska siellä on vaan muita äitejä ja ystävät pelkäävät jättävänsä minut ulkopuolelle.

Viime kesänä pääsin piknikille ystävieni ja heidän ystäviensä kanssa. Koko ajan keskustelimme vain lasten kehittymisestä ja kasvusta. Yritin monta kertaa vaihtaa puheenaihetta ruokaan tai töihin. Puheenaiheet vain pysyivät lapsissa. Kun pääsin kotiin itkin, raivosin ja yritin miettiä mitä hyvää tässä elämässä olisi.

Kerran puhuin ystäväni kanssa henkeviä. Aloin kertoa yksinäisyydestäni. Kuinka väärältä kaikki tuntuu. Kuinka katkera olen koko ajan. Kuinka pelkään menettäväni viimeisen munasarjani. Kuinka elän sairauden armoilla. Kuinka vaikeaa tämä kaikki minulle on. Kuinka pelkään jokaista vihlasua mahassani. Kuinka sairaus pilasi elämäni. Arvatkaa mitä ystäväni teki. Hän käänsi keskustelun itseensä. Hänellä oli tapahtunut kohdunkaulassa muutoksia. Häntä pelotti, että joutuu kokemaan saman minkä minäkin. Loppujen lopuksi lohdutin ystävääni.

Hassuinta on se kuinka paljon läheiset oikeasti tietävät endometrioosista. Olen kertonut heille kaiken. Heidän ainoa lohduttava sanansa on, että onneksi ei pahempaa. Onneksi sulla ei ole syöpää. Ja he edelleen uskovat, että leikkaus paransi minut kokonaan. He eivät usko, että joutuisin vielä leikkauspöydälle tai että kenellekään voisi olla niin huono tuuri, että menettäisi vielä kohdun sekä viimeisen munasarjani.

En ole vaivannut läheisiäni tunteillani enää pitkään aikaan. Kaikki on nätisti suljettu sisälleni pieneen arkkuun. Pelkään, joka ikinen päivä eikä ketään tunnu kiinnostavan. Hymyilen tuoreelle äidille ja sisälläni oleva nätisti suljettu arkku avautuu ja vastaanottaa uuden katkeran ajatuksen. Yritän olla muiden seurassa onnellinen heidän puolestaan. Yksin yksinäisenä oman katkeran mieleni kanssa.

Pyyhin taas kyyneleet, jotka vuodatin yksin. Huokaisen syvään. On aika viedä koira ulos ja lähteä töihin. Uuteen päivään hymyillen.

Äidiksi nuorena?

Itselläni ei olisi tullut mieleenkään hankkia lapsia ennen kuin täytän 20 tai olen saanut koulut käytyä ja löydettyä työpaikan. Ajatus oli (niin kuin aiemmin jo kerroin) saada lapset 25-vuotiaana.

Olen myös kertonut täällä kuinka lähes jokaisella ystävälläni on lapsia. Yksi tai useampia. Jokainen heistä on saanut lapset heti koulun jälkeen tai jopa kesken koulun. Joidenkin mielestä lapset pitää tehdä nuorena, että jaksaa olla niiden kanssa. Mitäs sitten kun olet tehnyt lapset heti koulujen jälkeen saamatta lainkaan työkokemusta mistään? Onhan sinulla kolmen vuoden ammatillinen koulutus, joka vanhenee kokoajan ja jos olet ollut muutaman lapsen kanssa kotona lähemmäs viisi vuotta, niin mitä muistat koulutuksesta? Olet lähemmäs 30-vuotias, kasvattanut lapset, mutta et ole ollut päivääkään töissä? Teetkö lisää lapsia, koska sen jo osaat, lasten kasvatuksen? Menetkö uudelleenkoulutukseen? Vai jäätkö kotiäidiksi?

Ihanne-maailmassa lasten tekeminen on helppoa. Se vaatii kaksi eri sukupuolen edustajaa ja pienen hetken. Välillä sattuu vahinkoja, mutta kuitenkin jokainen tekee sen päätöksen pidetäänkö lapsi vai ei. En tuomitse aborttia. Jokainen ihminen tuntee itsensä, jos oikeasti tietää, että ei lapsen kanssa vielä pärjää, niin mielestäni paras tapa on tehdä abortti. Lapsia tehdään kuin liukuhihnalla, koska kaksi pientä menee siinä missä yksikin. Tasasesti parin vuoden välein, jotta tuet ei katkea. Vahinkolapset pidetään, koska koetaan että sillä on tarkoitus. Sen on tarkoitus syntyä, koska onnistui pettämään ehkäisyn. Lapsen synnyttyä haetaan masennuslääkitys, koska on niin loppu. Kaikilta ihmisiltä pyydetään apua, koska äiti tarvitsee sitä ja hän on niin loppu. Etsitään lapselle perjantaina hoitajaa, että pääsee juhlimaan, koska hän on äiti, jonka tarvitsee vähintään kaksi kertaa kuukaudessa päästä nollaamaan. Itselläni on kerran kuukaudessa vapaa viikonloppu ja sen vietän kotona. Rauhassa ja tehden asioita, jotka ovat mieluisia. Mieluista ei ole vahtia kavereiden lapsia, jotta he taas pääsisivät tuulettumaan.

Kotiäitiys tuntuu nykyään olevan trendi, jota kaikki haluavat tehdä. Ainakin minun tuttuni ja ystäväni. Kun ulkopuolinen kysyy mitä teet ja vastaus on (ylpeästi) olen kotiäiti, niin kotiäiti nostetaan jalustalle. Hienoa. Juuri noin. Kotiäitejä kohdellaan kuin veteraaneja. Sosiaalisessa mediassa jaetaan päivityksiä, kuinka hienoa on olla äiti. Ihmiset tuntuvat arvostan näitä ihmisiä, koska he ovat äitejä. Lähes jumalia.

Sitten vastaan minä ulkopuoliselle, että olen lukenut ammatin. Tehnyt 16-vuotiaasta lähtien töitä välillä useampaa samaan aikaan, niin saan sääliviä katseita. Ai ei oo miestä löytyny? sun pitäis tehdä kohta lapsia ennen kuin on liian myöhäistä. Kyllä äitiys on ainutlaatuinen juttu. Niin...

Mitä sinulle kuuluu?

Keskustelin eilen ystäväni kanssa Facebookissa. Hän kertoi kuinka oli ärsyyntynyt siitä, että en ole kahteen viikkoon kysellyt hänen ja kummilapseni kuulumisia. Minulla on neljä kummilasta. Selitin olleeni paljon töissä ja hyvin väsynyt. Kerroin myös, että en ole kerinnyt kyselemään kenenkään kummilapseni kuulumisia. Viimeiset kaksi viikkoa olen ollut töissä ja töiden jälkeen kirjaimellisesti kaatunut sänkyyn nukkumaan. Vastaus oli häneltä "ok, ilmottele kun ei enää väsytä. Tule kahville on paljon kerrottavaa". Lupasin ilmoitella, vaikka olisihan se ollut kiva jos joku olisi kysynyt minultakin kuulumiset.

Eli mitä minulle kuuluu? miten on mennyt? Noh, ystävät ovat tavallaan "unohtaneet" koko sairauteni. Ehkä siksi, kun en jaksa siitä itse jatkuvasti puhua. Olen väsynyt, olen vihainen ja katkera. Vuosi sitten haaveenani oli löytää mies, jonka kanssa perustaa perhe. Nyt olen viallinen. Olokaan ei ole kovin naisellinen, kun tietää että raskaaksi tulemiseen tarvitaan paljon onnea, rahaa ja aikaa. Jotkut ikäiseni odottavat jo kolmatta. Minä katselen vierestä vauvamasuja ja kuuntelen pienten lasten juttelua. Miten voin ikinä kelvata kenellekkään? Ehkä jollekin, jolla on jo omia lapsia? Mutta onko minusta äidiksi toisten lapsille? Vielä on mahdollisuuksia saada oma, mutta endometrioosi on parantumaton sairaus ja mahdollisessa seuraavassa leikkauksessa ei ole paljon leikattavaa.

Kuukautisten aikana en tunne enää kipua. Jotain pieniä mahdollisia nippailuita ja paineen tunnetta, mutta enää ei tarvitse makoilla sikiöasennossa sängyssä hirvittävässä lääketokkurassa. On hassua, kun kivut ei rajoita elämää. Mutta kuinka kauan tätäkin kestää? On ihanaa elää ilman kipuja. Vieläkun oppisi elämään päänsä kanssa.

Lapsettomat vs. lapselliset

Tästä aiheesta on pitänyt kirjoittaa jo pitkään oma mielipide ja tänään luettuani Iltalehden uutisen (http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012052115601002_uu.shtml) päätin avata sanaisen arkkuni :)

Itse olen tänä päivänä ylpeästi lapseton, vaikka aluksi tuntui pahalta etten välttämättä sairauteni takia voi koskaan saada lapsia, niin tällä hetkellä olen kiitollinen, että voin itse päättää milloin tulen raskaaksi, milloin synnytän ja milloin olen valmis kantamaan vastuuni omasta pienestä ihmeestäni.

Itseäni ärsyttää tässä loputtomassa taistelussa ärsyttää työelämässä joustaminen, koska minulla ei ole lapsia, niin voin varmaan jäädä tekemään pidemmän päivän tai tekemään monta päivää putkeen töitä. Parhaillaan olen tehnyt yhdeksän työpäivää putkeen! Tietysti oma valinta, mutta kun yritin kieltäytyä alkoi työnantajalta tulla kommentteja: ”työt jää tekemättä”, ”saat tuplapalkan”, ”ei meillä ole muita, kun muilla on lapsia”.

Tänäkin vuonna sain tapella lomistani. Halusin pitää lomani, niin että ainakin kaksi viikkoa olisi, niin että lapsilla on vielä koulua ja harvalla lomia. Tämä siitä syystä, että halusin käydä paikoissa, joissa tuskin on kaikki lapsiperheet silloin kun on koulut auki.

Julkisilla paikoilla en voi syyttää lapsia heidän käytöksestään. Minua on nipistetty pyllystä, eräs tyttö on tullut haukkumaan tukkaani ja se meteli mikä lapsista voi lähteä. Jotkut vanhemmat kun antavat lapsensa tehdä mitä sattuu. Tavallaan päästävät heidät vapaaksi, kun kaupan ovi menee kiinni. Tätä ei voi kuitenkaan kieltää, sillä lapsellistenkin on käytävä julkisilla paikoilla. Pieni pyyntö kuitenkin olisi, että vahtisivat lapsia ja katsoisivat heidän peräänsä.

Lapsellisten kavereiden käyttäytyminen lapsettomia kohtaan on vielä naurettavaa. Lapselliset kuvitellevat, että voin vapaillani tulla vahtimaan heidän lapsiaan, lähteä heidän avukseen kauppaan, auttaa rahallisesti, koska minullahan ei ole niitä lapsia, niin voin ihan hyvin tulla auttamaan heitä, koska heillä on niin rankkaa olla yksin lapsen kanssa. Kaiken lisäksi minulle suututaan, jos ilmoitan että nyt ei kyllä käy olen työpäivästä hyvin väsynyt ja haluan vaan käpertyä sohvan nurkkaan. Ystävänpalveluksena teen tämän tietysti, mutta se että jatkuvasti pyydetään, ja vedotaan minun "ylimääräiseen" vapaa-aikaani on ärsyttävää.  

Tästä on hyvä esimerkki mikä minulle on tapahtunut. Omistan kalliin kameran, jota suostuin lainaamaan ystävälleni muutamaksi päiväksi, jotta hän saisi kuvia lapsestaan. Suostuin, lainasin kameran ja viiden päivän jälkeen rupesin pyytelemään sitä takaisin. Kommentti oli ”mihin sä sitä tarviit, mitä ajattelit kuvailla? Oon just lähössä lapsen kanssa ulos, ni ois kiva saada ulkoolta kuvia”. Tästä kommentista tuli ajatus, että koska minulla ei ole niitä lapsia, niin minullahan ei ole mitään kuvattavaa. Loppujen lopuksi sain kameran parin päivän päästä. Kamerani on todella kallis ja olen tehnyt paljon työtä sen eteen ja säästänyt, joka palkasta. Tämän takia se on minulle tärkeä ja tykkään että se on minulla mukana, joka paikassa, koska koskaan ei voi tietää mitä sattuu eteen.

Lapsellisia ihmisiä todellakin pidetään ”parempina”, kuin lapsettomia. Vanhemmat ihmiset jaksavat aina kysellä, koska on minun vuoroni ja kyllä se ja se on niin kunnollinen ihminen, koska hänellä on lapsia. Muutama näistä äideistä on heti koulunsa päätettyä hankkinut lapsen ja ei ole tehnyt palkallista työtä ollenkaan. Heitä ovat auttaneet hyvin tienaavat vanhemmat ja vain koska se lapsi nyt vie kaikki rahat. Suurin osa kaveri-äideistäni on vielä yhteishuoltajuudessa. Minua, joka olen tehnyt töitä, ostanut auton ja kaiken itse tienaamilla rahoillani katsotaan kieroon. Minä en ole mitään, koska minulla ei ole lapsia. Minä en tiedä elämästä mitään, koska minulla ei ole lapsia. Minulla ei ole elämää, koska minulla ei ole lapsia.

Kun kysyn kavereiltani mitä he aikoivat tehdä, kun heidän pikkuisensa ovat isoja, ja lapset pärjäävät itsekseen. Vastaus oli, että tehdään pikkuveli tai pikkusisko, että samallahan ne kaksi pientä menee. Että aion itse ainakin olla, niin pitkään kotona kuin vain voin. Mies saa käydä töissä, mutta minä viihdyn kotona lasteni kanssa. Eivätkä he halua viedä lapsiansa hoitoon, koska siellä on vieraita tätejä ja vain oma äiti voi kasvattaa lapsensa.

En ymmärrä mitä järkeä opiskella, antaa tutkintonsa vanheta, opiskella uudelleen ja sitten alle 40 mennä takaisin töihin. Mutta ehkä tämä tästä tällä kertaa, asiaa olisi vielä, mutta ehkä säästän ne seuraaviin kirjoituksiin.

Älä sano näin lapsettomalle: 10 vinkkiä

Olen kuunnellut näitä samoja kommentteja jo muutaman vuoden ja halusin jakaa teidän kanssanne minun mielipiteeni näihin sanoihin, joita ei Meidän Perheen-julkaisun takia kannattaisi sanoa ja miksi ei…

1. Lopettakaa yrittäminen ja turha stressi, niin lapsi saa alkunsa kuin itsestään. ”Jos on oikeasti todettu jo lapsettomaksi sairauden takia, niin miksi ystävät jaksavat hokea tätä? Jos jokainen seksikokemus ilman ehkäisyä tärppäisi, niin hukkuisimme vauvoihin. Turha stressi? Voi kun se olisikin niin helppoa ajatella kuukausi toisen jälkeen, että vika ei ole minussa, vaan stressissä”

2. Nauttikaa ajasta, jonka saatte viettää kahdestaan puolisoina. Lapsen tultua sellaista ei enää ole. ”Niin joo, lapsihan ei nuku, käy koulussa tai vietä aikaa kavereiden kanssa, vaan se on kirjaimellisesti sidottuna meihin seuraavat 18-vuotta. Ehkä olemme olleet jo liikaa kaksin ja haluamme siirtyä seuraavalle asteelle”

3. Teillähän on niin helppoa, kun ei ole lapsenhoito- tai rahahuolia ja voitte matkustellakin minne haluatte. ”Joo kaikki rahaongelmathan riippuukin siitä kun on lapsia. Ja matkustelu ei ole ikinä kiinnostunut. Vaikeampaa on saada hoitopaikkaa kahdelle karvaiselle lapselle”

4. Pyytäisimme teidätkin lapsen synttäreille, mutta eivät teitä varmaan tällaiset juhlat kiinnosta. ”Itse kieltäydyin kummipoikani syntymäpäiväjuhlista, koska olin vielä niin heikossa kunnossa leikkauksen jälkeen, että en jaksanut. Kävin kuitenkin aiemmin jo viemässä lahjan ja moikkaamassa. Kohteliasta olisi kuitenkin kysyä, jos vaikka kiinnostaisikin.”

5. Emme lähetä teille lapsen kuvalla varustettua joulukorttia, ettemme loukkaa. ”Joo teidän lapset onkin meiltä pois.”

6. Koska te alatte tehdä lapsia? ”Tähän kysymykseen olen vastannut miljoona kertaa ja aina samalla tavalla. Ei vielä, mutta toivottavasti joku kaunis päivä”

7. Kaikkien ei ole tarkoitus tulla äideiksi ja isiksi. ”Tämä on oikeasti pahin. Vastaan yleensä kyynelsilmin miksi? Miksi en minä jolla on asiat kunnossa, niin en voi saada lapsia, mitä pahaa olen tehnyt?”

8. Rakkaudesta ei voi ymmärtää mitään ennen kuin on itse äiti tai isä. ”Eli olenko kylmä paskiainen elämäni loppuun asti? Ja vain koska en SAA olla ikinä äiti?”

9. Lapsi tulee sitten aikanaan. ”Joo..sitten kun niitä saa tilattua postimyynnistä…”

10. On kyllä todella itsekästä olla hankkimatta lapsia vain siksi, että niistä on vaivaa. ”Joo.. on itsekästä hankkia niitä, jotta ei tarvitse mennä töihin ja voi sanoa ammattinsa olevan kotiäiti, kuitenkin istua päivät pitkät kotona ja lapsi leikkii yksin roskien keskellä”

Alkuperäinen teksti ja nämä 10 vinkkiä :

http://www.meidanperhe.fi/artikkeli/perhe_parisuhde/1695/ala_sano_nain_lapsettomalle_10_vinkkia