Vastaus kysymkseen

Sain blogiini kommentin koskien endometrioosin leikkauksia.

”Miten endometrioosi diagnoosi tehtiin ennen leikkausta? Näkyikö se ultrassa? Miksi leikkaus tehtiin avoleikkauksena, kun olen kuullut että se tehdään tähystysleikkauksena?”

Eli mistä minulle tuli diagnoosi endometrioosista. Ensinnäkin tämä kettumainen sairaus on todella vaikea todeta. Oikeastaan ultrassakin voidaan todeta endometrioosi vasta, jos kystat ovat suuria. Itsellänihän suurin kysta oli ison greipin kokoinen. Tämä kysta oli ns. suklaakysta ja se oli kasvanut oikean puoleiseen munasarjaan. Täten diagnoosi endometrioosista voitiin tehdä helposti. Lisäksi muut endometrioosin oireet täsmäsivät tilaani.

Yleensä endometrioosi varmennetaan tähystysleikkauksella, varsinkin jos muut oireet täsmäävät. Ainoa vaihtoehto minulle oli avoleikkaus ihan vain kystankin koon perusteella.

Ensiksi kävin ultraääni-tutkimuksissa missä näkyi suklaakysta, parin kuukauden päästä kuvattiin kuitenkin vielä magneettikuvassa, jossa yritettiin katsoa tarkemmin endometrioosin levinneisyyttä. Magneettikuvassa ei kuitenkaan näkynyt sen paremmin kuin ultraäänikuvassakaan.

Minulle tehty avoleikkaus kesti jo yksissään kuusi tuntia. Avoleikkauksessa pystyttiin myös paremmin tutkimaan koko vatsan alue ja selvittämään missä kaikkialla ylimäärästä kudosta olikaan.

Viime syksynähän jouduin kovien kipujen takia tähystysleikkaukseen ja ennen sitäkin painotettiin, että on mahdollisuus avoleikkaukseen, jos tarve vaatii. Kuitenkin ainoa mitä löyty silloin oli tulehtunut munasarja.

Tähystysleikkaus on aina kivuttomampi ja helpompi kuin avoleikkaus. Tähystysleikkauksesta parane muutamassa päivässä kun avoleikkauksesta toipumiseen voi mennä kuukausi ja enemmän. Lisäksi avoleikkauksesta jää rumemmat arvet. Itselläni avoleikkauksesta paraneminen vei puolitoista kuukautta ja kävely oli monta viikkoa hankalaa. Ensimmäisen viikon aikana pystyin liikkumaan vain lyhyitä matkoja ja kaikki liikkeet mihin tarvittiin vatsalihaksia tuottivat vaikeuksia. Tähystysleikkauksen jälkeen olin melkein heti pystyssä ja se ei paljon vaikuttanut elämään. Lisää tunnelmia avoleikkauksen jälkeen voi lukea täältä.

Toivottavasti jatkossakin tulevat leikkaukset tehdään tähystyksellä eikä yhtään avoleikkausta tarvitse tehdä. 

Pvä 5: Harrastukseni

Elämäni aikana on tullut harrastettua vaikka mitä. Salibandyä, karatea, jumppaa, telinevoimistelua, tyttökerhoilua ja ties mitä. Kaikkea en edes muista.

Nykyään harrastukseni liittyvät koiran kanssa ulkoiluun, valokuvaukseen, käsitöihin ja lukemiseen. Koiran kanssa tulee urheiltua parhaillaan kaksi tuntia päivässä. Käymme metsälenkeillä ja ulkoilutamme itsemme lisäksi myös kameraa. Välillä kävelemme korttelia päättömästi ympäriinsä ja katselemme maisemia. Monta kertaa on harmittanut, että kamera ei ole ollut mukana. Viimeksi eilen kun tarkkailimme oravan menemisiä läheisessä metsässä.

Käsityöt ovat aina olleet lähellä sydäntä. On hienompaa tehdä itse mieleinen asia kuin ostaa kaupasta se kalliimpi ja lähes silmää miellyttävä tuote. Yläasteella olin puukäsitöissä vaihtelun vuoksi, mutta silti kotona puikot viuhuivat. Kaupassa jotenkin aina eksyn lankahyllyille katselemaan uusia lankoja ja miettimään mitä niistä voisi tehdä.

Valokuvausta olen harrastanut muutaman vuoden. Kuvauskohteina ovat tällä hetkellä olleet kummilapset, maisemat ja eläimet. Luonnon oma hiljaisuus, eväät repussa ja kameran oma piipitys. Täydellinen tapa unohtaa arkiset murheet ja nollata aivot.

Olen aina lukenut paljon. Luen monia blogeja, sanomalehtiä, uutis-sivuja, kirjoja ja sarjakuvia. Nuorempana kävin paljon kirjastossa ja olen varmaan lukenut koko nuorten puolen kirjat läpi. Tietokirjoja on tullut myös luettua, kun on halunnut tietää jostain asiasta lisää. Kirjoista eniten luettuja ovat tosi tapahtumiin perustuvat, elämänkerrat ja fantasia kirjat. Muistan kun opin lukemaan kunnolla ja tajusin mikä maailma minulle olikin auennut. Miljoonia tarinoita kovissa kansissa. I like it.