maanantai 25. maaliskuuta 2013

Rakkaani (haaste)

Kaikki läheiseni. Poikaystäväni on jaksanut seistä vierelläni koko sairauteni ajan. Moni olisi nostanut kädet pystyyn ja lähtenyt kävelemään. Kaikki läheiseni ovat joutuneet sietämään katkeruuttani. Vaikka olen välillä ollut tosi ilkeä, niin he ovat jaksaneet seistä vierelläni. Tästä syystä läheiseni ovat tärkeimpiä juuri nyt. Enemmän kuin ovat koskaan ollet. Ilman mun rakkaita en olisi mitään.

Kiitos ystäville, sisaruksille, isälle, poikaystävälle ja muille sukulaisille. Kiitos.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Pvä 3: Sisarukseni


Oon keskimmäinen lapsi. Eli oon aina jäänyt vanhemman tai nuoremman varjoon. Kun olin pieni, niin mulla ei oikeastaan koskaan ollut omaa rauhaa. Oon tottunut pienestä pitäen jakamaan kaiken materiaalin ja huolehtimaan nuoremmasta sisaruksesta. Olin todella kiltti ja helppo lapsi. Ennen teini-ikää, silloin koettelin rajoja ja kyseenalaistin säännöt. Mun sisarukset on kuitenkin tehnyt nämäkin asiat paljon isommassa kokoluokassa.

Tällä hetkellä oon vähän eristäytynyt sisaruksista. Keskenään ne on todella paljon tekemisissä, vaikka niillä on ikäeroa yli kymmenen vuotta. Itse en edes muista milloin olisin jotain kuullut heistä tai jutellut heidän kanssaan. Tiedän kuitenkin että nuorempi oli just parin viikon lomalla vanhemman luona. Kumpikaan ei asu mun kanssa samalla paikkakunnalla, niin on hieman vaikea pitää yhteyttä. Kuitenkin molemmat on mulle rakkaita.

2 päivä: vanhemmat


Mun vanhemmat. Ovat tavallisia työläisiä, vain peruskoulun käyneitä. Loivat kaiken mun varaan. Kyllä meiän tyttö menee lukioon. Meiän tyttö on ainoa, jolla on päätä siihen. Tällä hetkellä toinen on taivaassa ja toinen työtön ja alkoholisoitunut. Itse pelkään meneväni samaa reittiä kuin taivaassa olevan. Lapsien saanti pelottaa. Entä jos hekin jäävät teini-iässä vailla äitiä?

Ollaan kaikki lapset saatu tiukka kasvatus. Meillä on ollut sääntöjä ja rajoja. Meille on annettu selkään, jos olemme toistuvasti rikottu sääntöjä. Lisäksi ainakin itse vietin paljon kotiarestissa teininä aikaani. Mun vanhemmat eros, kun olin vielä ala-asteella. Jäätiin äidille asumaan ja muutettiin toiselle puolelle kaupunkia. Isällä käytiin, joka toinen viikonloppu. Lisäksi meiän elämään kuulu monen vuoden aikana lukuisia äiti- ja isäpuolia.

Tästä meni muutama päivä, niin äitihän siirty taivaaseen. Joten mehän muutettiin isälle. Isälle, joka saatto välillä kadota moneks päivää kotoolta ja olla jossain paskareissulla. Tavallista oli, että meiän isä istu mäyräkoiran kanssa parvekkeella ja täytti ristikoita. Ei meiän isä pahapäinen ollu humalassa. Päinvastoin. Se oli rentoutunut ja hauska.

Vasta vuosia myöhemmin tajusin, kuinka mun isän touhut oli väärin. Ei kukaan lapsi ansaitse tuollaista.

Heh, tuli postaus myöhässä ja vielä aika sekavasti, mutta jos se nyt tästä taas J

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Pvä 1: Me, myself and I

Piti tulla jo aiemmin, mutta tässä se nyt on. Kuka minä olen?

Eli ikää on melkein 24 vuotta. Jokaisessa vuodessa jonka olen elänyt on jotain hyvää ja jotain huonoa.

Rakastan kirjoittamista tykkään kirjoittaa pääni puhtaaksi, silloin kun tuntuu siltä. Teen tätä usein, mutta ihan kaikkea en uskalla blogiini julkaista. Pidän siitä, että pään saa tyhjentää paperille ja ne asiat on siellä, jos niihin haluaa joskus palata. Niitä ei tarvitse jälkeenpäin enempää ajatella, vaan ne on suljettu kansien väliin. Olen myös kalenteri-riippuvainen. Kirjoitan kalenteriini kaiken muistettavan.

Rakastan myös puhumista, on ihana soittaa ystävälle ja yhdessä keskustella asiat puhki. Minulla on mielipide lähes jokaiseen asiaan ja haluan tuoda sen julki, jos tarve vaatii. Olen suorasukainen, en mielistele ketään, jos joku asia ärsyttää, niin kerron sen kyllä. Välillä on mukava keskustella henkeviä, mutta myös kevyemmät keskustelut ovat ihania.

Arvostan hiljaisuutta. Olen kasvanut perheessä, jossa joku oli aina kotona. Omaa huonetta ei ollut. Kokoajan oli ympärillä elämää ja melua. Nyt nautin siitä, jos saan herätä rauhassa toisen nukkuessa tai viettää koti-illan aivan yksin. Liikaa hiljaisuutta en kuitenkaan kestä. Välillä hiljaisuus ahdistaa ja on päästävä keskustelemaan ja tutkailemaan elämää ympäriltäni.

Eläimet ovat henkireikäni. Ne ovat karvaisia lapsiani. Ilman heitä en olisi se kuka olen. Pari vuotta ahdistuneisuuden ja masennuksen kourissa koira "pakotti" liikkumaan. Siitä tuli hyvä mieli. Ilman eläimiäni ja niistä koituvaa vastuuta olisin hautautunut sängyn pohjalle ja jäänyt siihen.

Vihaan valehtelua. Vihaan, kun joku kieltää jotain perustelematta miksi. Ärsyttää, kun joku ilmoittaa mielipiteensä pystymättä perustelemaan miksi ajattelee kyseisellä tavalla.

Olen laiska. Tykkään aloittaa uusia projekteja, mutta ne eivät saa vaatia pitkäjänteisyyttä. Projekti on saatava mahdollisimman nopeasti valmiiksi. Esimerkiksi jos aloitan illalla pipon kutomisen on se saatava valmiiksi tai lähes valmiiksi ennen nukkumaanmenoa. Rakastan myös nukkumista, mutta en nuku hyvin nukkuessani muualla kuin omassa sängyssä.

Olen oppinut viime aikoina kuuntelemaan. Kuuntelen mitä ihmisillä on sanottavana. Tästä syystä kerronkin harvemmin omia henkilökohtaisuuksiani. Vain lähimmät ihmiset, joiden kanssa olen viikottain tekemisissä tietävät leikkauksestani. Tietävät, että en tule helposti saamaan lapsia. Olen kasvattanut ympärilleni niin kovan, suojaavan, hymyilevän kuoren, että harva uskoo minun olevan sisältä aivan rikki. Minut kasvatettiin lapsesta asti olemaan vahva. Itkeä ei saa, koska se on heikkouden merkki. Jos sattuu johonkin, niin sitä ei saa näyttää. Kasvatusperiaatteisiin kuului myös hyvät tavat, kohteliaisuus ja auttavaisuus. Eli olen hyvin kiltti. Autan yleensä ihmisiä vasten tahtoani ja ajattelematta omaa jaksamistani. Kyllä minä pärjään, kyllä minä jaksan, ei tässä mitään hätää, älä sääli minua, ei puhuta tästä enää...

Tämän takia kirjoitan blogia. Täällä kukaan ei tiedä kuka olen. Täällä saan olla mitä oikeasti olen. Saan vuodattaa ajatuksiani. Saan olla heikko. Eikä aina tarvitse edes hymyillä :)

perjantai 15. maaliskuuta 2013

heipä hei


Ajattelin ryhtyä myös blogihaasteeseen, koska tällä hetkellä ei oikeasti ole mitään kirjoitettavaa :( Odottelen edelleen aikaa gynekologille. Ensi viikolla se on jo pakko varata, koska tällä hetkellä kuukautiseni on viikon myöhässä. Raskaana en voi olla, joten jännityksellä odotan, että mitä nyt taas... Huomisesta alkaa 30 päivän aktiivinen kirjoittelu :)

Pvä 1: Me, myself and I
Pvä 2: Vanhempani
Pvä 3: Sisarukseni
Pvä 4: Rakkauteni
Pvä 5: Harrastukseni
Pvä 6: Ystäväni
Pvä 7: Lempimusiikkini
Pvä 8: Uskomukseni
Pvä 9: Rakkauden määritelmä
Pvä 10: Mitä oli ylläni tänään?
Pvä 11: Laukkuni sisältö
Pvä 12: Tärkeimmät tavarani
Pvä 13: Mitä söin tänään?
Pvä 14: Missä asun?
Pvä 15: Lapsuuteni
Pvä 16: Unelmani
Pvä 17: Suosikki syntymäpäväni
Pvä 18: Lempimuistoni
Pvä 19: Lempijuomani ja -ruokani
Pvä 20: Suosikkipaikkani
Pvä 21: Jotain, mikä saa minut itkemään
Pvä 22: Jotain, mikä saa minut hyvälle tuulelle
Pvä 23: Pelkoni
Pvä 24: Mitä haluan tehdä ennen kuolemaa
Pvä 25:  Jos voisin toivoa jotain...
Pvä 26: Jotain, mitä kaipaan
Pvä 27: Jotain, mitä kadun
Pvä 28: Aamurutiinini
Pvä 29: Mitä kerään
Pvä 30: Tyylini