Piti tulla jo aiemmin, mutta tässä se nyt on. Kuka minä olen?
Eli ikää on melkein 24 vuotta. Jokaisessa vuodessa jonka olen elänyt on jotain hyvää ja jotain huonoa.
Rakastan kirjoittamista tykkään kirjoittaa pääni puhtaaksi, silloin kun tuntuu siltä. Teen tätä usein, mutta ihan kaikkea en uskalla blogiini julkaista. Pidän siitä, että pään saa tyhjentää paperille ja ne asiat on siellä, jos niihin haluaa joskus palata. Niitä ei tarvitse jälkeenpäin enempää ajatella, vaan ne on suljettu kansien väliin. Olen myös kalenteri-riippuvainen. Kirjoitan kalenteriini kaiken muistettavan.
Rakastan myös puhumista, on ihana soittaa ystävälle ja yhdessä keskustella asiat puhki. Minulla on mielipide lähes jokaiseen asiaan ja haluan tuoda sen julki, jos tarve vaatii. Olen suorasukainen, en mielistele ketään, jos joku asia ärsyttää, niin kerron sen kyllä. Välillä on mukava keskustella henkeviä, mutta myös kevyemmät keskustelut ovat ihania.
Arvostan hiljaisuutta. Olen kasvanut perheessä, jossa joku oli aina kotona. Omaa huonetta ei ollut. Kokoajan oli ympärillä elämää ja melua. Nyt nautin siitä, jos saan herätä rauhassa toisen nukkuessa tai viettää koti-illan aivan yksin. Liikaa hiljaisuutta en kuitenkaan kestä. Välillä hiljaisuus ahdistaa ja on päästävä keskustelemaan ja tutkailemaan elämää ympäriltäni.
Eläimet ovat henkireikäni. Ne ovat karvaisia lapsiani. Ilman heitä en olisi se kuka olen. Pari vuotta ahdistuneisuuden ja masennuksen kourissa koira "pakotti" liikkumaan. Siitä tuli hyvä mieli. Ilman eläimiäni ja niistä koituvaa vastuuta olisin hautautunut sängyn pohjalle ja jäänyt siihen.
Vihaan valehtelua. Vihaan, kun joku kieltää jotain perustelematta miksi. Ärsyttää, kun joku ilmoittaa mielipiteensä pystymättä perustelemaan miksi ajattelee kyseisellä tavalla.
Olen laiska. Tykkään aloittaa uusia projekteja, mutta ne eivät saa vaatia pitkäjänteisyyttä. Projekti on saatava mahdollisimman nopeasti valmiiksi. Esimerkiksi jos aloitan illalla pipon kutomisen on se saatava valmiiksi tai lähes valmiiksi ennen nukkumaanmenoa. Rakastan myös nukkumista, mutta en nuku hyvin nukkuessani muualla kuin omassa sängyssä.
Olen oppinut viime aikoina kuuntelemaan. Kuuntelen mitä ihmisillä on sanottavana. Tästä syystä kerronkin harvemmin omia henkilökohtaisuuksiani. Vain lähimmät ihmiset, joiden kanssa olen viikottain tekemisissä tietävät leikkauksestani. Tietävät, että en tule helposti saamaan lapsia. Olen kasvattanut ympärilleni niin kovan, suojaavan, hymyilevän kuoren, että harva uskoo minun olevan sisältä aivan rikki. Minut kasvatettiin lapsesta asti olemaan vahva. Itkeä ei saa, koska se on heikkouden merkki. Jos sattuu johonkin, niin sitä ei saa näyttää. Kasvatusperiaatteisiin kuului myös hyvät tavat, kohteliaisuus ja auttavaisuus. Eli olen hyvin kiltti. Autan yleensä ihmisiä vasten tahtoani ja ajattelematta omaa jaksamistani. Kyllä minä pärjään, kyllä minä jaksan, ei tässä mitään hätää, älä sääli minua, ei puhuta tästä enää...
Tämän takia kirjoitan blogia. Täällä kukaan ei tiedä kuka olen. Täällä saan olla mitä oikeasti olen. Saan vuodattaa ajatuksiani. Saan olla heikko. Eikä aina tarvitse edes hymyillä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti