Nyt kun terveys on vihdoin kunnossa ja pystyy elämään suht normaalia arkea ilman kipua, niin eiköhän auto hajoa, parisuhde rakoile ja ystävillä ole huolia.
Viime vuonna selvisi ketä ne oikeat ystävät on ja ketä ei. Tuli pettymyksiä ja tyhjiä lupauksia. Kun makasin leikkauksen jälkeen kotona vailla jutteluseuraa tai apua niin harva tuli auttamaan. Moni lupasi auttaa heti arkipäiväisissä jutuissa, kunhan olin päässyt sairaalasta. Sanoin pyytäväni jos tarvitsen ja olin iloinen tarjouksesta. Kun vihdoin olin päässyt leikkaukseen ei muutamasta "ystävästä" kuulunut yhtään mitään, kun pääsin kotiin ja pyysin näitä ystäviä tulemaan juttuseuraksi, niin heillä ei ollut aikaa. Lisäksi pyysin vielä useasti. Onneksi oli kuitenkin niitäkin jotka ihan oma-aloitteisesti tulivat, käyttivät kaupassa ja muutenkin auttoivat.
Itselläni on nyt viime vuoden jälkeen täysin erilainen käsitys ystävyydestä, kai se ystävä hädässä tunnetaan! Nyt vaikka kaikki hajoaa, niin olen valmis kuuntelemaan ja auttamaan tosi-ystäviäni, jotka ovat aarteita jotka eivät koskaan katoa! Parisuhde voi mennä mönkään, auto voi hajota, taivaalta voi tulla vettä, mutta silti ystäväni tuo valon tähän kaikkeen ja pienen juttelutuokion jälkeen uskoo taas kaiken järjestyvän.
HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!!!!
