”Teiän Matti on kyllä paljon
kehittyneempi kuin mun kaverin lapsi, se on jo viis kuukautta, mutta ei
siltikään juttele, hymyile tai mitään” aina tuntuu löytyvän lapsi, joka on
vähemmän kehittynyt kuin se lapsi, joka lattialla sitterissä kuuntelee juttuja.
”Maija syöttää lapselleen vieläkin maitoa, vaikka vois syöttää jo velliä”
ruokailuilla tuntuu olevan suuri merkitys. Lapsella ei saa aloittaa soseita
liian aikaisin, eikä saa syöttää liian kauan maitoa jne. Nämä ovat vain
esimerkkejä, mutta näitä riittää.
Tuntuu että vauvat olisivat
jotain näyttelykoiria joita viedään tuomareiden (muiden äitien) arvioitavaksi. Täytyy
olla siistit vaatteet, muuten tuomarit ei tykkää. Vauvan täytyy olla
kehityksessä mukana, muuten tulee sanomista. Sanomista keksitään myös jos se
oma kullannuppu sattuukin olevan vähemmän kehittyneempi kuin sen joka on tuonut
omansa arvioitavaksi. Äiti lyödään heti lyttyyn, jos on eripari vaatteet,
likainen paita, hiukset harjaamatta ja vaikka mitä.
Äitien suorittaminen näyttää
sivustakatsojasta raskaalta ja kun lapsettomana yrität kommentoida näihin
arvosteluihin on vuorossa vihainen katse ja sanonta etten voi ymmärtää miltä
heistä tuntuu. Ehkä en voi, mutta en tule myöskään koskaan tule painimaan
kysymyksen pitääkö lapsi vai abortoida? Vaan voin tehdä lapsen silloin kuin
minä olen valmis ja kun olen valmis antamaan omalle lapselleni mahdollisimman
hyvän lapsuuden 100 %:sesti ja keskittyä vain omaan pieneen ihmiseeni.