Mun vanhemmat. Ovat tavallisia työläisiä, vain peruskoulun käyneitä.
Loivat kaiken mun varaan. Kyllä meiän tyttö menee lukioon. Meiän tyttö on ainoa,
jolla on päätä siihen. Tällä hetkellä toinen on taivaassa ja toinen työtön ja alkoholisoitunut.
Itse pelkään meneväni samaa reittiä kuin taivaassa olevan. Lapsien saanti
pelottaa. Entä jos hekin jäävät teini-iässä vailla äitiä?
Ollaan kaikki lapset saatu tiukka kasvatus. Meillä on ollut
sääntöjä ja rajoja. Meille on annettu selkään, jos olemme toistuvasti rikottu
sääntöjä. Lisäksi ainakin itse vietin paljon kotiarestissa teininä aikaani. Mun
vanhemmat eros, kun olin vielä ala-asteella. Jäätiin äidille asumaan ja
muutettiin toiselle puolelle kaupunkia. Isällä käytiin, joka toinen
viikonloppu. Lisäksi meiän elämään kuulu monen vuoden aikana lukuisia äiti- ja
isäpuolia.
Tästä meni muutama päivä, niin äitihän siirty taivaaseen. Joten
mehän muutettiin isälle. Isälle, joka saatto välillä kadota moneks päivää
kotoolta ja olla jossain paskareissulla. Tavallista oli, että meiän isä istu
mäyräkoiran kanssa parvekkeella ja täytti ristikoita. Ei meiän isä pahapäinen
ollu humalassa. Päinvastoin. Se oli rentoutunut ja hauska.
Vasta vuosia myöhemmin tajusin, kuinka mun isän touhut oli
väärin. Ei kukaan lapsi ansaitse tuollaista.
Heh, tuli postaus myöhässä ja vielä aika sekavasti, mutta
jos se nyt tästä taas J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti