tiistai 19. helmikuuta 2013

Äidiksi nuorena?

Itselläni ei olisi tullut mieleenkään hankkia lapsia ennen kuin täytän 20 tai olen saanut koulut käytyä ja löydettyä työpaikan. Ajatus oli (niin kuin aiemmin jo kerroin) saada lapset 25-vuotiaana.

Olen myös kertonut täällä kuinka lähes jokaisella ystävälläni on lapsia. Yksi tai useampia. Jokainen heistä on saanut lapset heti koulun jälkeen tai jopa kesken koulun. Joidenkin mielestä lapset pitää tehdä nuorena, että jaksaa olla niiden kanssa. Mitäs sitten kun olet tehnyt lapset heti koulujen jälkeen saamatta lainkaan työkokemusta mistään? Onhan sinulla kolmen vuoden ammatillinen koulutus, joka vanhenee kokoajan ja jos olet ollut muutaman lapsen kanssa kotona lähemmäs viisi vuotta, niin mitä muistat koulutuksesta? Olet lähemmäs 30-vuotias, kasvattanut lapset, mutta et ole ollut päivääkään töissä? Teetkö lisää lapsia, koska sen jo osaat, lasten kasvatuksen? Menetkö uudelleenkoulutukseen? Vai jäätkö kotiäidiksi?

Ihanne-maailmassa lasten tekeminen on helppoa. Se vaatii kaksi eri sukupuolen edustajaa ja pienen hetken. Välillä sattuu vahinkoja, mutta kuitenkin jokainen tekee sen päätöksen pidetäänkö lapsi vai ei. En tuomitse aborttia. Jokainen ihminen tuntee itsensä, jos oikeasti tietää, että ei lapsen kanssa vielä pärjää, niin mielestäni paras tapa on tehdä abortti. Lapsia tehdään kuin liukuhihnalla, koska kaksi pientä menee siinä missä yksikin. Tasasesti parin vuoden välein, jotta tuet ei katkea. Vahinkolapset pidetään, koska koetaan että sillä on tarkoitus. Sen on tarkoitus syntyä, koska onnistui pettämään ehkäisyn. Lapsen synnyttyä haetaan masennuslääkitys, koska on niin loppu. Kaikilta ihmisiltä pyydetään apua, koska äiti tarvitsee sitä ja hän on niin loppu. Etsitään lapselle perjantaina hoitajaa, että pääsee juhlimaan, koska hän on äiti, jonka tarvitsee vähintään kaksi kertaa kuukaudessa päästä nollaamaan. Itselläni on kerran kuukaudessa vapaa viikonloppu ja sen vietän kotona. Rauhassa ja tehden asioita, jotka ovat mieluisia. Mieluista ei ole vahtia kavereiden lapsia, jotta he taas pääsisivät tuulettumaan.

Kotiäitiys tuntuu nykyään olevan trendi, jota kaikki haluavat tehdä. Ainakin minun tuttuni ja ystäväni. Kun ulkopuolinen kysyy mitä teet ja vastaus on (ylpeästi) olen kotiäiti, niin kotiäiti nostetaan jalustalle. Hienoa. Juuri noin. Kotiäitejä kohdellaan kuin veteraaneja. Sosiaalisessa mediassa jaetaan päivityksiä, kuinka hienoa on olla äiti. Ihmiset tuntuvat arvostan näitä ihmisiä, koska he ovat äitejä. Lähes jumalia.

Sitten vastaan minä ulkopuoliselle, että olen lukenut ammatin. Tehnyt 16-vuotiaasta lähtien töitä välillä useampaa samaan aikaan, niin saan sääliviä katseita. Ai ei oo miestä löytyny? sun pitäis tehdä kohta lapsia ennen kuin on liian myöhäistä. Kyllä äitiys on ainutlaatuinen juttu. Niin...

3 kommenttia:

  1. Niin.. Itse tulin nuorena äidiksi ensimmäistä kertaa, kuten tuttunikin. Ihan omasta tahdosta.

    Omassa arvomaailmassani äitiys ja lapseni ovat uraa ja koulutusta tärkeämpi. Kyllä minulla koulutus on, ei sen puoleen, mutta tekisin silti kaiken uudelleen samalla aikataululla.

    Miksi jotkut eivät ymmärrä, että kaikille ura ja koulutus ei ole elämän pääasia vaikka yhteiskunta ja muut ihmiset siihen painostavatkin? Haluan elää elämäni onnellisena, en niin kuin muut odottavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hmm.. olenkohan kirjoittanut jotain väärin? Pointtina tässä olikin se, että mitäs sitten kun lapset eivät ole enää lapsia, muuttavat pois kotoolta, mitä teet?

      Itse ainakin haluan lapsen tilanteeseen, jossa voin varmistaa sen hyvinvoinnin. Itse olen "köyhästä"-perheestä ja sitä samaa en halua omille lapsilleni. Se että minulla on vakituinen työ ja koulutus tekevät minusta tällä hetkellä onnellisen.

      Poista
    2. Ja teksti ehkä hieman kärjistetty. Ihan omista kokemuksista. Kaikki eivät tietenkään ole huonoja äitejä!

      Poista