keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Milloin lääkäriin?


Lukiessani muita endometrioosiin liittyviä blogeja törmään aina samaan ongelmaan. Lääkärit eivät ota todesta kipua. Nykyään kun menen kivun takia lääkärille kerron, että sairastan endometrioosia ja kipukynnykseni on korkea. Viimeksi kysyttiin päänsäryn kivusta asteikolla 1-10 millaista kipu oli. Vastasin, että kahdeksan, mutta joku toinen olisi voinut sanoa 10.

Endometrioosi on noin 10 %:lla naisista, silti sitä ei haluta epäillä. (lähde: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00119). Itse ravasin 10 vuotta omalääkäreillä, koululääkäreillä, terveydenhoitajilla ja aina samasta syystä: kuukausittaisesta kivusta, joka rajoittaa elämääni. Heitin itsekin muutaman kerran ilmoille endometrioosin, mutta lääkärit kohauttivat olkiaan ja sanoivat tuskin sentään. Lääkäristä lähdin aina uusi lääkeresepti kourassa kotiin ja olin taas lähtöpisteessä.

Nyt kun tiedän, että suvussa on ollut endometrioosia aiemmin ja isoäitini ja minut on sen vuoksi operoitukin, niin pystyn ehkä auttamaan jälkipolvia. Kertomalla omat kokemukset ja pakottamaan heidät hakemaan sinnikkäästi apua, kunnes sitä saavat. Mielestäni endometrioosia on aihetta epäillä, kun kuukautiskivut rajoittavat elämää. Kun vuoto on runsasta ja jos lähisuvusta löytyy endometrioosia. On tutkittu, että endometrioosi ei ole perinnöllinen, mutta kuitenkin sen on huomattu iskevän saman suvun naisiin.

Jos et uskalla mennä lääkäriin ja pelkäät endometrioosi-diagnoosia voi sinullekin käydä kuten minulle. Kystat voivat kasvaa niin suuriksi, että näkyvät ulospäin. Tämän jälkeen joudut odottamaan puoli vuotta leikkausaikaa ja kokoajan kystat lisääntyvät ja kasvavat. Loppujen lopuksi sinulle ei jää oikein mitään. Minulle jäi munasarja ja kohtu. Ei hymyilytä. Kaikki vaan sen takia, että vuosien ajan lääkärit eivät uskoneet kipujani tai halunneet epäillä endometrioosia. Oli masentavaa kuulla leikkauspäivänä lääkäriltä pahoittelut leikkausajan venymisestä. Puoli vuotta elin sietämättömän kivun kanssa, syöden parhaillaan neljää eri kipulääkettä, kärsien hermosäryistä ja odottaen leikkausaikaa. En toivo samaa kenellekään. Kipu vie voimat.

2 kommenttia:

  1. Hei Ensso! Kiitos jo etukäteen blogistasi, aion kohta lukea sen läpi mutta tähän piti heti pysähtyä.

    Voi ei, kaikki tuo on niin tuttua. Niin, niin tuttua. Kipu todellakin vie voimat.

    Olin niin järkyttynyt tuosta leikkausjonoasiasta, että purskahdin nauruun kun luin, että odotit puoli vuotta leikkausta. Ei voi olla totta! Tosin, sama kävi minulle. Mutta olin niin loppu, että itkin jonohoitajalle, ja sain lyhennettyä jonotusaikaa neljään kuukauteen. Vaikka endometrioomani ei kyllä näy ulospäin, ja niitä on vain yksi.

    Sitten kuulin, että täysin kivuttomasta kiertohäiriöstä kärsivä tutuntuttu pääsi samalle poliklinikalle yhdessä kuukaudessa. Minä odotin kolme kuukautta.

    Kipu on näkymätöntä, kiertohäiriön voi laittaa paperille. En tiedä, miksi kiertohäiriöllä on enemmän kiire jo sinne ensikäynnille. Endometrioosi pahenee joka hetki. Kiertohäiriönainen on nyt raskaana, ensimmäisestä hoidosta. Sillä aikaa minun endometrioomani on kasvanut kooltaan kaksinkertaiseksi. No, onpahan enemmän leikattavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskinta tässä oli se, että mut siirrettiin vielä lähi-sairaalsta kauemmas leikkaus-jonoon, että saataisiin nopeammin aika. Puolen vuoden päästä vaan pahoiteltiin, että pääsi venymään. Kävin joka ikinen kuukausi tuon puolenvuoden aikana hakemassa kuukautisten ajaksi saikkua lääkäriltä, koska olin oikeasti niin kipeä, että en päässyt sängystä ylös. Lääkärit eivät voineet tällä paikkakunnalla tehdä mitään, koska se oli jo ulkoistettu. Mitään korvaustakaan en saa, koska puoli vuotta ei ylittynyt.

      Poista