torstai 31. toukokuuta 2012

Lapselliset vs. lapsettomat osa2




Sain edelliseen postaukseen kommenttia lapsellisten kateudesta lapsettomien ns. vapautta kohtaan. Lupasin kirjoittaa siitä erikseen postauksen, koska edellinen olisi muuten venynyt todella pitkäksi. Tässä postaus siitä ja kaikesta muusta ”vääryydestä”, jota olen joutunut kokemaan lapsettomana toisten lasten ympäröimänä. Luvassa sekava ja runsas postaus! Kuvat weheartit. Olkaa hyvä:

Olen useamman lapsen kummi, vanhin on kaksivuotias ja nuorin vasta muutaman kuukauden. Lisäksi sisaruksillani on useampi lapsi. Ympärilläni on kaiken kaikkiaan 12 lasta. Minut kutsutaan aina synttäreille, vauvajuhliin, ristiäisiin ja jopa nimipäiville. Nämä tekevät useamman vuoden synttärit. Kummilapsiani lellin ja pyrin auttamaan heidän äitejään ja antamalla heille omaa aikaa. Joka ikinen vuosi menee omaisuus synttäri- ja joululahjoihin. Lisäksi rahaa palaa ristiäisiin ja muihin kissanristiäisiin, esim. juuri näihin nimipäiviin. Kaiken lisäksi lapsettomilta vaaditaan kunnon sijoitusta lahjoihin, kuten viimeksi kuin kysyin mitä äiti haluaisi kuukauden vanhalle pojalleen. Vastaus oli autoon istuin (eivät muuten ole mitään kauhean edullisia uutena). Sinne meni taas monta kymppiä rahaa. Vaikka laitan omaisuuksia lapsiin ja kummilapsiin, niin en itse saa koskaan mitään. Viime aikoina kaverit ovat vain soitelleet, että voinko tulla auttamaan ja voinko tulla vahtimaan ja voisinko pistää osan polkupyörään, kun muutkin kummit laittavat. Viimeiseen kolmeen vuoteen kukaan kavereistani ei ole muistanut minua jouluisin, eikä saapuneet edes synttäreilleni. Ehkä joskus kun minulla on lapsi saan hyvitystä tästä kaikesta…


 

Älkääkä ymmärtäkö väärin, on vaan aika hyväksi käytetty olo. Lapselliset tuntuvat ajattelevan, että koska minulla ei ole lapsia, niin voin ihan hyvin vahtia heidän lapsiaan jatkuvasti, laittaa päättömästi rahaa heidän lapsiinsa tms. Lisäksi nämä äidit ovat keskenään tekemisissä facebookissa yms. joten jos toinen äiti M saa tietää, että vahdin äiti L lasta tai ostin lapselle jotain alkaa äiti M mököttää minulle siitä, että en ole vahtinut hänen lastaan. Niin, niitä lapsia on edelleen 12 kpl verran, eli jos olisin tasapuolinen ei jäisi yhtään vapaa-aikaa saati rahaa.

Jos satun tarvitsemaan koiralleni hoito-paikkaa muutamaksi päiväksi tai ulkoiluttajaa kerran päivässä ei lapsellisista ole apua. Tässä muuten kerran, kun olin ostoksilla yksin, sattui ystäväni samaan kauppaan. Tarkoitukseni oli tehdä ostokset nopeasti kaupassa ja sen jälkeen mennä nopeasti kotiin makaamaan sohvalle ja nauttimaan vain oman itseni seurasta. Kaverini pyysi apua kaupassa, ja kun kieltäydyin hän alkoi huutaa, että enkö ymmärrä ja enkö voi auttaa ja mitä tärkeämpää tekemistä minulla olisi, kun eihän minulla ole lapsia. Lopulta kuuntelin hyllyjen välissä maidonkorvikkeiden vertailua. Olen miettinyt että joko ympärilläni on huonoja ystäviä tai liian aikaisin äidiksi ryhtyneitä ystäviä. Aina kun kerron lapsellisille uusista ostoksista, lomareissuista, päiväreissuista yms. on vastaus hyvin katkera. Kun he eivät pääse koskaan mihinkään. Niin, olisiko kannattanut siltikin hieman miettiä ennen ehkäisyn poisjättöä.


Minulla ei ole lapsia, mutta koira sitoo minua aika lailla. Vähemmän kuin lapsi, mutta kuitenkin joka tapauksessa en voi tästä vaan lähteä jonnekin ja jättää koiraa moneksi päiväksi kotiin. Minulla on kuitenkin eräänlainen vapaus, jota ei lapsellisilla ole. Saan ostaa kaupasta vain itselleni ruokaa, karkkia, eikä tarvitse miettiä muiden syömistä. Voin olla huoletta monta tuntia ostoksilla ja koira pärjää. Lisäksi saan tehdä tämän kaiken yksin, rauhassa ja minun täytyy huolehtia vain itsestäni. Nyt jokainen äiti taatusti kiristää hampaitaan ja kiroilee, että hän ei ole päässyt tekemään ikinä näin. Äidit, minä olen katkerana teille.  Minulla päätti sairaus siitä, etten tulisi saamaan lapsia helposti, te saatte joka päivä iloita pienestä kääröstä ja nähdä oman pikkuisenne kasvavan. Minulla meni monta kuukautta ennen, kuin opin elämään asian kanssa, että joudun vielä useamman vuoden odottamaan lasta. 

2 kommenttia:

  1. Moikka! Oon itse saman tapasessa tilanteessa, ollaan yritetty 2 vuotta lasta mutta ei kuulu, ei kuitenkaan olla vielä käyty sen tarkemmissa tutkimuksissa...koska ahdistaa ajatus kaikista hoidoista ym. Kuitenkin toivotaan lasta todella todella paljon! Olen niin uupunut ja kyllästynyt kuuntelemaan lähipiirini/kavereideni (äitien) kertomuksia synnytyksistä, raskaana olemisesta, lapsista, lasten vaatteista ( minkä kokonen body kenelläkin on)lastenvaunupohdintoja että hermot meinaa palaa! Tuntuu että niitten aivot on jääny sinne synnytyssairaalaan! Koko ajan pitäisi kuunnella ja antaa sympatiaa milloin kenenkin suonikohjuihin! Olen itse hoitanut myös todella paljon muiden lapsia ja uhrannut omaa aikaa, mutta kun itse tarvis tukea ja jutteluseuraa ni turha luulo! Minua ei voisi vähempää kiinnostaa kenen vaunut on maksanu minkäkin verran jne. Toivottavasti jos joskus saan itse lapsen osaan ajatella elämää muustakin kuin äidin näkökulmasta tai jauhaa vain lapsista! Minulla on 6 ihanaa kummilasta, onneksi heidän vanhempansa eivät oleta että ostan mitään kalliita lahjoja ( ei tulis kuuloonkaan) minulle on tärkeää olla heidän kanssaan ja tehdä esim. Jtn kivaa, pyytää yökylään ja osoittaa se, että he ovat minulle tärkeitä, muistan kyllä heitä synttäri -ja joululahjoilla ( kivoilla, pienillä). Tuntuu, että sinulta vaaditaan liikoja, kerro niille äideille miltä sinusta tuntuu ( vaikka vaikuttaakin siltä että eivät tosiaankaan ymmärrä) mutta yritä ainakin. Älä ihmeessä tuhlaa kaikkia rahojasi lahjoihin!! Raivostuttaa sinun puolesta!! Tsemppiä sinulle!! Lapsettomuus on todella vaikea asia, se on mielessä koko ajan, varsinkin kun ympärillä/ystävä/sukulaispiirissä on lapsia koko ajan ja lisää tulee paitsi meille!! Onneksi on maailman paras mies! :)

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti mekin joskus päästään "mammakerhoon". Ja kyllä, olen yrittänyt selittää kavereilleni miltä tuntuu. Siitä seuraa hetken hiljaisuus ja taas ruvetaan puhumaan lapsista. Vain toinen lapseton voi ymmärtää toisen lapsettomuutta. Miten ihminen jolla on lapsi/lapsia voi koskaan ymmärtää ihmisen tunteita, joka ei välttämättä ikinä saa lapsia. Kaikki nämä tuntemani äidit ovat vielä aika nuoria ja itsekin elävät minimillä, joten kai se heidän mielestään oikeuttaa pyytää minua ostamaan kalliita lahjoja. Mennään päivä kerrallaan eteenpäin :) Tsemppiä teillekin yritykseen!

    VastaaPoista