Tämä päivä on minulle rankin päivä vuodessa. Joka vuosi käyn keräämässä ison kimpun tarkkaan valittuja valkovuokkoja äidilleni. Näin on ollut, joka vuosi ja on jatkossakin.
Äiti jaksoi nauraa aina, kun muistin kerätä valkovuokot ja vaikka ne säilyivät vain vähän aikaa oli äiti otettu tästä aineettomasta lahjasta. Viimeset viisi vuotta olen vienyt kukat kiven viereen, jossa lukee äitini nimi. Keräilen itseäni aina ennen hautausmaalle astumista. Hengitän syvään. Avaan portin. Kävelen haudalle. Sanon aina haudalla "hei äiti!". Lasken kukat kiven päälle. Istun hetken ja kuuntelen vastaisiko joku tervehdykseeni. Mietin onnellisia hetkiä, viimeisiä hetkiä, kauhun aamua. Nousen ylös ja kävelen pois. Portilla käännyn katsomaan vielä haudan suuntaan.
Rakastan sinua, Äiti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti