kohta sattuu...

Eikö enää opeteta lapsille, että koirat ovat eläimiä??? Asumme lapsiperhe alueella ja täällä on kerhoikäisiä lapsia varmasti yli 20. Lisäksi lähelläon leikkipuisto, joka on koiran ulkoilutus-reittimme varrella. Nyt kesä aikaan olemme joutuneet muuttamaan reittiämme, koska puisto on täynnä äitejä ja lapsia. Aina kun menimme koiran kanssa ohi, niin puistosta juoksi 10 lasta huutanen ihanaa koiramme luokse. Lapsiin tottumaton koira menee tästä ihan sekaisin se kun ei tiedä mitä tehdä. Meidän koira päätti yrittää lähtee karkuun, mutta ei hihnassa mihinkään päässyt, joten seuraava reaktio oli uhkaava käytös eli karvat pystyyn ja lapsilaumalle haukkumista. Lauma onneksi pelästyi ja pääsimme jatkamaan lenkkiä. Näitä vastaavia tapaamisia on nyt tapahtunut niin paljon, että koiramme on oppinut että lapsille täytyy haukkua. Eli se on saanut niin kutsutun trauman. Olen yrittänyt tutustuttaa koiraani nyt varovaisesti tuttujeni lapsiin ja nauvonut lapsia pihallamme kuinka lähestyä koiraa, mutta edelleen ne vain juoksevat päin koiraani. Lenkit menevät nyt hyvin kunhan emme törmää lapsiin.

Lapset tekevät kuulemma samaa muidenkin koirien kanssa, ja jos kukaan ei heille opeta miten lähestytään toisten koiraa, niin kohta sattuu ja pahasti. Toivon vain, että vanhemmat ymmärtäisivät sen ennen kuin sattuu.

Muuten kuuluu ihan hyvää, mitä nyt olen (taas) työpaikka-ikiusaamisen uhri. Kärsin toissapäivänä kamalista ovulaatio-kivuista ja huonosta olosta. On muuten olo ihan ok. Aurinko paistaa, auto toimii ja on ihanaa turvallista perusarkea. Tulevat menkat vaan jännittää, entä jos kivut alkavat taas?

Lapselliset vs. lapsettomat osa2

Sain edelliseen postaukseen kommenttia lapsellisten kateudesta lapsettomien ns. vapautta kohtaan. Lupasin kirjoittaa siitä erikseen postauksen, koska edellinen olisi muuten venynyt todella pitkäksi. Tässä postaus siitä ja kaikesta muusta ”vääryydestä”, jota olen joutunut kokemaan lapsettomana toisten lasten ympäröimänä. Luvassa sekava ja runsas postaus! Kuvat weheartit. Olkaa hyvä:

Olen useamman lapsen kummi, vanhin on kaksivuotias ja nuorin vasta muutaman kuukauden. Lisäksi sisaruksillani on useampi lapsi. Ympärilläni on kaiken kaikkiaan 12 lasta. Minut kutsutaan aina synttäreille, vauvajuhliin, ristiäisiin ja jopa nimipäiville. Nämä tekevät useamman vuoden synttärit. Kummilapsiani lellin ja pyrin auttamaan heidän äitejään ja antamalla heille omaa aikaa. Joka ikinen vuosi menee omaisuus synttäri- ja joululahjoihin. Lisäksi rahaa palaa ristiäisiin ja muihin kissanristiäisiin, esim. juuri näihin nimipäiviin. Kaiken lisäksi lapsettomilta vaaditaan kunnon sijoitusta lahjoihin, kuten viimeksi kuin kysyin mitä äiti haluaisi kuukauden vanhalle pojalleen. Vastaus oli autoon istuin (eivät muuten ole mitään kauhean edullisia uutena). Sinne meni taas monta kymppiä rahaa. Vaikka laitan omaisuuksia lapsiin ja kummilapsiin, niin en itse saa koskaan mitään. Viime aikoina kaverit ovat vain soitelleet, että voinko tulla auttamaan ja voinko tulla vahtimaan ja voisinko pistää osan polkupyörään, kun muutkin kummit laittavat. Viimeiseen kolmeen vuoteen kukaan kavereistani ei ole muistanut minua jouluisin, eikä saapuneet edes synttäreilleni. Ehkä joskus kun minulla on lapsi saan hyvitystä tästä kaikesta…

 

Älkääkä ymmärtäkö väärin, on vaan aika hyväksi käytetty olo. Lapselliset tuntuvat ajattelevan, että koska minulla ei ole lapsia, niin voin ihan hyvin vahtia heidän lapsiaan jatkuvasti, laittaa päättömästi rahaa heidän lapsiinsa tms. Lisäksi nämä äidit ovat keskenään tekemisissä facebookissa yms. joten jos toinen äiti M saa tietää, että vahdin äiti L lasta tai ostin lapselle jotain alkaa äiti M mököttää minulle siitä, että en ole vahtinut hänen lastaan. Niin, niitä lapsia on edelleen 12 kpl verran, eli jos olisin tasapuolinen ei jäisi yhtään vapaa-aikaa saati rahaa.

Jos satun tarvitsemaan koiralleni hoito-paikkaa muutamaksi päiväksi tai ulkoiluttajaa kerran päivässä ei lapsellisista ole apua. Tässä muuten kerran, kun olin ostoksilla yksin, sattui ystäväni samaan kauppaan. Tarkoitukseni oli tehdä ostokset nopeasti kaupassa ja sen jälkeen mennä nopeasti kotiin makaamaan sohvalle ja nauttimaan vain oman itseni seurasta. Kaverini pyysi apua kaupassa, ja kun kieltäydyin hän alkoi huutaa, että enkö ymmärrä ja enkö voi auttaa ja mitä tärkeämpää tekemistä minulla olisi, kun eihän minulla ole lapsia. Lopulta kuuntelin hyllyjen välissä maidonkorvikkeiden vertailua. Olen miettinyt että joko ympärilläni on huonoja ystäviä tai liian aikaisin äidiksi ryhtyneitä ystäviä. Aina kun kerron lapsellisille uusista ostoksista, lomareissuista, päiväreissuista yms. on vastaus hyvin katkera. Kun he eivät pääse koskaan mihinkään. Niin, olisiko kannattanut siltikin hieman miettiä ennen ehkäisyn poisjättöä.

Minulla ei ole lapsia, mutta koira sitoo minua aika lailla. Vähemmän kuin lapsi, mutta kuitenkin joka tapauksessa en voi tästä vaan lähteä jonnekin ja jättää koiraa moneksi päiväksi kotiin. Minulla on kuitenkin eräänlainen vapaus, jota ei lapsellisilla ole. Saan ostaa kaupasta vain itselleni ruokaa, karkkia, eikä tarvitse miettiä muiden syömistä. Voin olla huoletta monta tuntia ostoksilla ja koira pärjää. Lisäksi saan tehdä tämän kaiken yksin, rauhassa ja minun täytyy huolehtia vain itsestäni. Nyt jokainen äiti taatusti kiristää hampaitaan ja kiroilee, että hän ei ole päässyt tekemään ikinä näin. Äidit, minä olen katkerana teille.  Minulla päätti sairaus siitä, etten tulisi saamaan lapsia helposti, te saatte joka päivä iloita pienestä kääröstä ja nähdä oman pikkuisenne kasvavan. Minulla meni monta kuukautta ennen, kuin opin elämään asian kanssa, että joudun vielä useamman vuoden odottamaan lasta. 

Lapsettomat vs. lapselliset

Tästä aiheesta on pitänyt kirjoittaa jo pitkään oma mielipide ja tänään luettuani Iltalehden uutisen (http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012052115601002_uu.shtml) päätin avata sanaisen arkkuni :)

Itse olen tänä päivänä ylpeästi lapseton, vaikka aluksi tuntui pahalta etten välttämättä sairauteni takia voi koskaan saada lapsia, niin tällä hetkellä olen kiitollinen, että voin itse päättää milloin tulen raskaaksi, milloin synnytän ja milloin olen valmis kantamaan vastuuni omasta pienestä ihmeestäni.

Itseäni ärsyttää tässä loputtomassa taistelussa ärsyttää työelämässä joustaminen, koska minulla ei ole lapsia, niin voin varmaan jäädä tekemään pidemmän päivän tai tekemään monta päivää putkeen töitä. Parhaillaan olen tehnyt yhdeksän työpäivää putkeen! Tietysti oma valinta, mutta kun yritin kieltäytyä alkoi työnantajalta tulla kommentteja: ”työt jää tekemättä”, ”saat tuplapalkan”, ”ei meillä ole muita, kun muilla on lapsia”.

Tänäkin vuonna sain tapella lomistani. Halusin pitää lomani, niin että ainakin kaksi viikkoa olisi, niin että lapsilla on vielä koulua ja harvalla lomia. Tämä siitä syystä, että halusin käydä paikoissa, joissa tuskin on kaikki lapsiperheet silloin kun on koulut auki.

Julkisilla paikoilla en voi syyttää lapsia heidän käytöksestään. Minua on nipistetty pyllystä, eräs tyttö on tullut haukkumaan tukkaani ja se meteli mikä lapsista voi lähteä. Jotkut vanhemmat kun antavat lapsensa tehdä mitä sattuu. Tavallaan päästävät heidät vapaaksi, kun kaupan ovi menee kiinni. Tätä ei voi kuitenkaan kieltää, sillä lapsellistenkin on käytävä julkisilla paikoilla. Pieni pyyntö kuitenkin olisi, että vahtisivat lapsia ja katsoisivat heidän peräänsä.

Lapsellisten kavereiden käyttäytyminen lapsettomia kohtaan on vielä naurettavaa. Lapselliset kuvitellevat, että voin vapaillani tulla vahtimaan heidän lapsiaan, lähteä heidän avukseen kauppaan, auttaa rahallisesti, koska minullahan ei ole niitä lapsia, niin voin ihan hyvin tulla auttamaan heitä, koska heillä on niin rankkaa olla yksin lapsen kanssa. Kaiken lisäksi minulle suututaan, jos ilmoitan että nyt ei kyllä käy olen työpäivästä hyvin väsynyt ja haluan vaan käpertyä sohvan nurkkaan. Ystävänpalveluksena teen tämän tietysti, mutta se että jatkuvasti pyydetään, ja vedotaan minun "ylimääräiseen" vapaa-aikaani on ärsyttävää.  

Tästä on hyvä esimerkki mikä minulle on tapahtunut. Omistan kalliin kameran, jota suostuin lainaamaan ystävälleni muutamaksi päiväksi, jotta hän saisi kuvia lapsestaan. Suostuin, lainasin kameran ja viiden päivän jälkeen rupesin pyytelemään sitä takaisin. Kommentti oli ”mihin sä sitä tarviit, mitä ajattelit kuvailla? Oon just lähössä lapsen kanssa ulos, ni ois kiva saada ulkoolta kuvia”. Tästä kommentista tuli ajatus, että koska minulla ei ole niitä lapsia, niin minullahan ei ole mitään kuvattavaa. Loppujen lopuksi sain kameran parin päivän päästä. Kamerani on todella kallis ja olen tehnyt paljon työtä sen eteen ja säästänyt, joka palkasta. Tämän takia se on minulle tärkeä ja tykkään että se on minulla mukana, joka paikassa, koska koskaan ei voi tietää mitä sattuu eteen.

Lapsellisia ihmisiä todellakin pidetään ”parempina”, kuin lapsettomia. Vanhemmat ihmiset jaksavat aina kysellä, koska on minun vuoroni ja kyllä se ja se on niin kunnollinen ihminen, koska hänellä on lapsia. Muutama näistä äideistä on heti koulunsa päätettyä hankkinut lapsen ja ei ole tehnyt palkallista työtä ollenkaan. Heitä ovat auttaneet hyvin tienaavat vanhemmat ja vain koska se lapsi nyt vie kaikki rahat. Suurin osa kaveri-äideistäni on vielä yhteishuoltajuudessa. Minua, joka olen tehnyt töitä, ostanut auton ja kaiken itse tienaamilla rahoillani katsotaan kieroon. Minä en ole mitään, koska minulla ei ole lapsia. Minä en tiedä elämästä mitään, koska minulla ei ole lapsia. Minulla ei ole elämää, koska minulla ei ole lapsia.

Kun kysyn kavereiltani mitä he aikoivat tehdä, kun heidän pikkuisensa ovat isoja, ja lapset pärjäävät itsekseen. Vastaus oli, että tehdään pikkuveli tai pikkusisko, että samallahan ne kaksi pientä menee. Että aion itse ainakin olla, niin pitkään kotona kuin vain voin. Mies saa käydä töissä, mutta minä viihdyn kotona lasteni kanssa. Eivätkä he halua viedä lapsiansa hoitoon, koska siellä on vieraita tätejä ja vain oma äiti voi kasvattaa lapsensa.

En ymmärrä mitä järkeä opiskella, antaa tutkintonsa vanheta, opiskella uudelleen ja sitten alle 40 mennä takaisin töihin. Mutta ehkä tämä tästä tällä kertaa, asiaa olisi vielä, mutta ehkä säästän ne seuraaviin kirjoituksiin.