lauantai 18. tammikuuta 2014

Lääkärikäynti

Se tunne, kun tuntuu että lääkäri ei ota todesta, ei arvosta ja loppujen lopuksi poistut lääkäristä kyynelet poskilla. Edellinen lääkäri oli juuri tälläinen, vaikka odotukset olivat korkealla. Piti avautua tästä lääkärikäynnistä jo edellisessä postauksessa, mutta käynnistä oli niin vähän aikaa ja sen muisteleminen tuntuu ikävältä.

Eli niinkuin aikasemmin jo kerroin, kävin lokakuussa endometrioosi-seurannassa oman sairaanhoitopiirin gynekologilla. Tämä mies oli hyvin ymmärtäväinen ja tunnusti reilusti, että nyt tarvitaan lääkäriä, joka on erikoistunut vaikean endometrioosin hoitoon. Lääkäri myös varmisti, että kipulääkkeitä on riittävästi ja en ole sairasloman tarpeessa. Vastaanotto kesti puolisen tuntia ja siihen kuului ultraus ja kuulumisten kysely.

Sain lääkärin tammikuulle ja sitä ennen kävin magneettikuvassa. Koko magneettikuvauksestakin jäi suoraan sanoen paskan maku suuhun. Ensinnäkin kuvaus suoritettiin 45 minuuttia myöhässä. Kun hoitaja tuli hakemaan minut odotusaulasta, hän oli aivan asiallinen, ohjeisti pieneen koppiin, jossa vaihdoin sairaalavaatteet ja jätin koppiin kaikki omat vaatteeni ja tavarani. Kertoi vielä, että pääsen kuvauksen jälkeen huuhtelemaan paikkojani, jotta en sotkisi omia vaatteitani. Minullehan tehtiin vatsan alueen magneettikuvaus, eli peräsuoli sekä emätin täytettiin geelillä. Hauskintahan tässä oli se, että jouduin tekemään sen itse. Aikaisemmin sen on aina tehnyt hoitaja tai ainakin avustanut.

Magneettikuvauksen jälkeen tuli toinen hoitaja irrottamaan kuvauspedistä, kertoi että kuvat onnistui ja voin mennä pukemaan. Käytävällä huomasin hoitajan, jolta asiallisesti kysyin missä pääsisin suihkuttelemaan. Samassa toinen hoitaja tuli selkäni takaa, pyysi ottamaan vaatteeni mukaan ja ohjeisti minut täyden odotusaulan vessaan pukemaan. Tämä tuntui vähän nolaamiselta.

Selvisin tästä kuitenkin ja aloin jännittämään lääkäriä. Kuukautiseni loppuivat muutama päivä ennen lääkäriä ja ne olivat pitkästä aikaan kivuliaimmat ikinä. Laskin päivä, jotta pääsisin lääkärinvastaanotolle. Näiden menkkojen jälkeen olivat palanneet vanhat kipukohtaukset, jotka välillä iskevät niin rajusti, että meinaa päästä pissa housuun. Kirjaimellisesti.

Lääkärille oli myös pitkä matka. Autoilua 120 km ja auton tärinä aiheuttaa nykyään myös kipua. Lisäksi vielä huonosti nukuttu yö, joten olin muutenkin kieltämättä huonolla tuulella. Lääkärin vastaanotto alkoi ajoissa. Tervehdittiin ja sitten lääkäri alkaa lukemaan vanhoja epikriisejä ja varmistamaan niiden todellisuutta. Esitietolomaketta (johon olin kertonut kaiken ja vielä enemmän) ei noteerata ollenkaan. Lääkäri tivaa monesti ehkäisystä. Kerron, että en käytä, takana pitkä suhde ja molemmat testattu. Loppujen lopuksi lääkäri kysyy tarkemmin miten ehkäisen raskauden. Pointtihan on se, että tässä elämässä ei lapsia vahingossa tule, koska molemmat munatorvet on poistettu. Luulin, että lääkäri olisi lukenut tietojani, käynyt läpi esitietolomaketta tai edes kysynyt mitä kuuluu. Itkin lääkärille kuinka olen loppu kipujen kanssa, kuinka menkkojen aikana on vaikeaa, kuinka kovia kipukohtauksia saan, kuinka väsynyt olen ja lääkäri ei noteeraa näitä mitenkään. Kuvailin kipujani ja kerroin niistä. Kerroin myös syöväni kuukautisten aikana maximi annoksen Panacodeja. Kivuista ei puhuttu. Lääkäri höpötti vain minipillereistä, jotka ehkä helpottavat oloa puolen vuoden päästä, kuinka ne aiheuttavat vuotoja ja täytyy varata pikkuhousunsuojia. Nopea ultraus ja lohdutus kuinka pieni loppujen lopuksi kystani on. Perustelua kuinka ei aio leikata. Käteen minipilleri-resepti ja silmät punasena kotiin. Koko käynti kesti 15 minuuttia.

5 kommenttia:

  1. tunteettomia ja idiootteja. se kuinka paljon sitä on tai mitään ei määrittele kivun määrään. lekuri käynnit on aika yhtä pelottavia. voimia <3

    VastaaPoista
  2. Mene ihmeessä yksityiselle - itse pääsin todella nopeasti hoitoon, leikkauksia tosin ollut melkein joka vuosi. Täytyy olla endometrioosista jotain ymmärtävä lääkäri joka voi sinua auttaa, ihan turha käydä itseänsä kiduttamassa moisella. Puhun yli kymmenen vuoden kokemuksella, ja vaikean endometrioosin kanssa elävänä. Älä missään tapauksessa päästä tilaa liian vaikeaksi, vaan vaadi hoitoa. Tsemppiä.

    VastaaPoista
  3. Löysin blogisi tänään ja toivon sinulle tsemppiä tulevaan ja toivon vaivojen helpottavan.
    Viime vuoteni oli kivulias kahdesta isokokoisesta kystasta johtuen joten kipu on tullut minullekin tutuksi. Muutama viikko sitten olin tähystysleikkauksessa joten toiveet kipujen helpottumisesta olivat korkealla. Turhaan. Olen taas kipuillut koko viikon ja epäilen että uusi kysta on jo muodostunut tai muodostumassa. Ei ole helppoa mutta minkäs teen. Päivä kerrallaan ja yritän ajatella mahdollisimman paljon jotakin muuta, mikä on ollut leikkauksen jälkeen todella vaikeaa. Välillä olen lähes epätoivoinen, välillä neutraali. Näillä mennään.

    VastaaPoista
  4. Hei! Asuin Ruotsissa. Olin 30 v. Yksi gynegologi kirjoitti vain verenvuotoa vähentävää lääkettä. Kuukautiset tosi kivuliaat, ihan alusta asti. Silloin nuorena ja opiskeluaikana asuin Siuomessa vielä. Mutta ei kukaan minulle osannut sanoa sen olevan endometrioosia. Paheni koko ajan ja 32 vuotiaana oli jatkuvaa vuotoa, Ei enää tiennyt onko kuukautiset edellisiä vai juuri alkaneet, Ja valkovuoto oli aina runsasta sekin, koko hedelmälliset vuoteni. En tiedä liittyykö se endometrioosiin.. Sitten kun en selkäkivun tähden enää saattanut olla, ja kun autolla ajaminen oli tuskallista jalkaan heijastuvien jatkuvien kipujen tähden, ajattelin, että nyt olen varmaan vakavasti sairas. Miespuolinen maahanmuuttajalääkäri otti asian vakavasti ensin suutahdettuaan, että eihän tässä mitään kokeita voi ottaa, kun on vuotoa. Mutta asiat alkoi rullata tosi nopeasti eteenpäin ja minulle ajateltiin tehdä parin vatsaan tehtävän reiän kautta endometrioosinpoisto-operaatio. Kun heräsin nukutuksesta olikin tehty suuri viilto ja poistettu toinen munasarja. Endometrioosia oli ollut paljon, ja jos en olisi ollut niin "nuori" olisi toinenkin munasarja poistettu. Siinä kohtaa ajattelin, että olisivat ottaneet vaan, että kivut lakkaisi . Kävin pistättämässä puoli vuotta kuukausittain hormoonipiikin itseeni, ja koska elämä oli niin ihmeellisen helppoa, sain pyynnöstäni vielä toisen puoli vuotta samaa hormoonihoitoa, Se puoli, josta munasarja poistettiin on ollut täysin kivuton ja toinenkin, vaikka siinä on joskus painon tunnetta. Olivat leikkauksessa myös irrotelleet suolikiinnikkeitä, joita oli ollut paljon. Siihen liittyen olivat kysyneet, että onko vessassakäynti hankalaa. Ei ollut. No tuossa kohtaa, kun piikkihoito loppui, muutin Suomeen, ja täällä gynegologi kirjoitti ehkäisypillerit endometrioosin hoitoon. Vuodet olivat kivuttomia. Kun sitten ikä toi 2 v sitten riskinsä e-pillereiden käyttöön, reseptiä ei enää uusittu. Ja kaikki vuodot, niin kuukautiset kuin valkovuodot jäivät molemmat pois kuin seinään. Olen nyt 46 v. Näin helppoa ei elämä ole koskaan ollut. Minun onneni (?) tässä on ollut se, että minulle on ollut ok, että lapsia ei ole ollut. Eikä kyllä miestäkään, mikä ainakin osittain johtuu myös sen ajattelemisesta, että yhdyselämä ei kipujen tähden ole koskaan houkutellut. Erilaisia me ollaan varmaan kaikki, mutta minä olen iloinen, että kuukautiset loppuivat, vaikka tämä vanheneminen tokikaan ei ole kivaa. Minkäänlaisia kuumia aaltoja ei ole ilmaantunut. Hikoilen tosi vähän. Voimia sinulle, ja toivoisin, että jaksaisit taistella tien leikkaukseen, jos se tuntuu vähiten pahimmalta vaihtoehdolta!

    VastaaPoista
  5. Kamala lääkäri hyi apua! :(((( Kenellekkään ei toivo tuollasta! Hali täältä!

    VastaaPoista