perjantai 7. kesäkuuta 2013

Epäreilua...

Olen maannut koko päivän sängyssä. Kuukautiset alkoivat tänään, joten vuorossa on ollut huonoa oloa ja särkyä.

Perjantai ja koko viikonloppu on menettänyt aikoja sitten merkityksensä. Kun työskentelee pääsääntöisesti viikonloppuisin ja viikonloppuvapaa on noin viiden viikon välein, niin viikonloput ovat vuosien jälkeen menettäneet merkityksensä.

Yleensä lapsettomat samanikäiset viettävät viikonloppunsa bilettäen (ainakin omassa kaveripiirissäni). Nyt sitten eräs tuore yh-äiti päivitti fb-tilaansa valitusviestin kuinka ei ole muutamaan viikkoon päässy lainkaan juhlimaan tai saanut viikonloppuvapaata omasta lapsestaan. Alkaa kuulemma käymään jo päähän, kun ei mihkään pääse.

Aloitin kirjoittamaan kommenttia, jossa oli hyvin vihainen sävy liittyen siihen, kuinka oikeesti lasta hankkiessa tulee huomioida, että kaikki tulevat reissut yms. on ajateltava ainakin seuraavat tiedot 18 vuotta lapsen etuja ajatellen. Ja sen lapsen kanssa kun on oltava jokaikinen päivä. Lasta ei voi laittaa hoitoon kun jotain eläintä ainakun rupee kieli naksumaan.

Miksi jotkut ajattelevat ottavansa lomaa lapsestaan?? Ajattelevatko he oikeasti lapset työnä, josta kuuluu saada säännöllisesti vapaata?? Eikö lapsesta osata nauttia ennen kuin on liian myöhäistä??

Tämmösiä mietin. Nyt särkylääkettä naamaan ja elämään kivun kanssa...

1 kommentti:

  1. Kyllähän väsymystä ja sosiaalisten kontaktien puutetta myös vanhemmat saavat valittaa. Ei äitiys tee kenestäkään superihmistä, jota ei ottaisi päähän. Ja niin paljon kuin lapset iloa aiheuttavat, lapset aiheuttavat myös ns. kielteisiä tunteita. Ne ovat ihan normaaleja tuntemuksia.

    Toki varmasti ihminen joka on jo etukäteen pohtinut mitä lapsi tuo tullessaan, kestää valittelematta ne kurjemmat olotilat. Usein lapsettomuudesta kärsineet tuntevat vielä syyllisyyttä negatiivisista tunteistaan lapseen ja jaksamiseen liittyen- ei saisi valittaa kun on vihdoinkin saanut lapsen. Minulle ainakin tuttua 6 keskenmenon jälkeen lapsia lopulta saatuani.

    Mutta silti negatiiviset tuntemukset ovat osa elämää.

    On tietysti niitäkin, jotka eivät yhtään osanneet orientoitua millaista elämä lapsen kanssa on ja kova on kolahdus realiteetteihin kun ei voikaan mennä kuten ennen. Kieltämättä itseänikin ärsyttävät ihmiset jotka ihan jatkuvasti valittavat eivät vain vapaa-ajan puutteesta vaan siitä miten hirvittäviä heidän lapsensa ovat.

    Toivon että saa lapsia. Ja toivon, että kun tuntuu että seinät kaatuvat päälle ja kaipaat jotain aikuiskontakteja ja olet väsynyt lapseen joka tuntuu vaativalta, pystyt sanomaan sen ääneen ilman syyllisyyksiä.

    VastaaPoista