keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Positiivinen ajattelu

Toissapäiväisen postauksen jälkeen yritin miettiä asioita positiivisesti. Jatkuva epäonni ja katkeruus ovat saaneet itseni vihaamaan naiseutta. Itseäni. Aina en edes tiedä kuka olen tai mitä haluan??

Mihin katosi se energinen ja hymyilevä nainen, jonka itsevarmuutta kadehtittiin? Nainen joka auttoi ystäviään ja kuunteli murheita? Nainen joka ei ajatellut muiden ongelmia mitättömämpänä kuin omiaan.

Haluan tuon naisen takaisin. Vaikka elämässäni ei ole tällä hetkellä eikä välttämättä koskaan omia lapsia, niin ympãrilläni on silti lapsia, joille olen tärkeã. Lapsia jotka haluavat halata ennen kuin lãhden. Lapsia jotka odottavat vierailuitani. Kotini ei ole koskaan hiljainen, koska minulla on lemmikkejã. Lemmikeistã kannettava vastuu on suurempi kuin koskaan luulin.

Ainakin tiedän, että oman lapsen saaminen ei tule olemaan helppoa. Tiedän kivisen tien, jota joutuu kulkemaan. Ei tarvitse miettiä entä jos? Ei tarvitse pelätã että tulisi vahinko.

Elãmässäni on hienoja ihmisiä. Ihania asioita. Minulla on vakituinen työpaikka. Mies, joka kaikesta huolimatta rakastaa. Asiat ovat hyvin.

Olen selvinnyt pitkãn matkan ja taistellut sairauden kanssa. Nyt on ajateltava positiivisemmin. Nostettava leuka ylös ja nautittava siitä mitã tässä elämässä on. Tämä on minun elämäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti