2014

En ole kirjoittanut hetkeen. Olen jälleen vajonnut syvälle katkeruuden syövereihin. Hiljaa mielessäni olen vihannut maailmaa ja elämääni. Kirjoittaminen on tuntunut teennäiseltä ja jotenkin olen ollut lukossa. Joka päivä olen yrittänyt iloita jostain asiasta ja nyt monen kuukauden jälkeen alkaa helpottamaan. Joulun aika on aina se mikä laittaa ahdistaa eniten. Tottakai se ahdistaa, sillä ei oo perhettä kenen kanssa sen viettäis. Omista vanhemmista toinen lähti pysyvästi jo monta vuotta sitten. Toisesta en edes tiedä missä asuu ja mitä kuuluu. Yksi tekstiviesti silloin tällöin ei paljoa helpota. Sisarukset asuvat kaukana ja he viettävät joulut oman perheensä kanssa. 

Aloitan yleensä stressaamisen joulusta jo hyvissä ajoin. Ostan pikkusille ajatuksella joululahjat. Paketoin lahjat ja vien ne pikkuisten kaappeihin odottamaan jouluaattoa. Saan vaihdossa yleensä suklaarasian. Tänä jouluna sain yhden suklaarasian ja yhden varsinaisen lahjan, senkin pikkuveljeltä. Joulu on aina todella kiusallista aikaa. Kukaan ei muista ja en saa lahjoja. Ei ole perhettä kenen kanssa sen viettää. Sitten vielä ihmetellään miksi en pidä joulusta.

Joulu meni ja niinkuin joka vuosi tänäkin vuonna tuntui, että joulu jäi kesken. Se on joka tapauksessa jälleen ohi. Loppuvuoden pyhät meni töissä. Mielelläni ne töissä olinkin. Ei tarvinnut stressata, että mitä tekisi ja todeta morkkista kun ei tehnytkään mitään erikoista.

Postitiivisena pysyminen. Tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä haasteelta. Silti joka päivä ennen nukkumaanmenoa yritän ajatella mitä positiivista päivässä oli. Mikä teki iloiseksi? Tammikuun alussa kävin lääkärissä. Leikkausta ei tehdä. Se tehdään sitten vasta, kun se on viimeinen vaihtoehto. Aloitan loppukuusta minipillerit. Hirvittää ja pelottaa, koska kaikki kuulemani jutut pilleireistä ovat olleet negatiivisia. Lääkäri pelkää, että leikkaus tuhoaisi viimeisen munasarjani ja tuho aiheuttaisi vaihdevuodet. Kerroin kivuista joita on joka päivä. Itkin kuinka en saa nukutuksi kipujen takia. Kerroin saavani hirveitä kipukohtauksia. Lääkäri kertoi minipillereiden ehkä helpottavan kipuja. Puolen vuoden aikana. Puoli vuotta kipujen kanssa ja sitten ehkä helpottaa. Ehkä.

Haaveilen. Rakastan. Yritän olla positiivinen. Elän päivä kerrallaan. Jokainen päivä jolloin en tunne kipuja on voitto. Jokainen päivä on voitto. Huomisesta ei koskaan tiedä. Eilinen on jo historiaa. 

Kuvat weheartit

Lääkärissä käyty

Nonii, nyt on sitten taas käyty gynekologilla. Tällä kertaa gynekologina oli onneksi mies. Sairaalan johtava.

Endometrioosia löytyi enemmän kuin uskoinkaan. Tällä hetkellä sitä on peräsuolessa, kohdun kaulassa ja mitä luultavammin kohdun takana. Viime ultrassa näkyneet kystat olivat kasvaneet. Kahdessa kuukaudessa sentin verran. E-pillerithän jätin pois viime vuoden maaliskuussa. Kystia löytyi emättimestä ja munasarjasta. Kohtu näytti siistiltä.

Hoito siirrettiin alueen pääsairaalaan. Omassa sairaalassa "loppuu osaaminen" vaikean endometrioosini kanssa. Tähystysleikkaukseen mahdollisimman pian. Sitä ennen magneettikuvaukseen.

Että tämmöstä...

Inspiraatio

Ennen kirjoittaminen oli karkumatka nykyisyydestä. Nykyään siitä pääsee nauttimaan harvoin. Uskokaa tai älkää, mutta mielestäni helpompi on kirjoittaa tänne anonyymisti kuin omalle tietokoneelle josta joku voisi ne löytää. Täällä voin avautua rauhassa vaikeista asioista ja vaikka joku ajatuksistani minut tuomitsisi, niin minun ei tarvitse kohdata häntä.

Kirjoitan hyvin henkilökohtaisia asioita blogiini. En voi kertoa blogistani kenellekkään. Helpompaa olisi varmaan olla avoin ja kertoa ystäville blogista ja samalla kertoa mitä oikeasti ajattelen. Toisaalta ajattelen, että blogista menisi se joku juttu jos tekisin siitä kaikille julkisen. Jos esiintyisin omalla nimelläni. Silloin joutuisin enemmän sensuroimaan sisältöä.

Päätin endometrioosin iskiessä, että keksin oman tavan selviytyä tästä. Koskaan asiani eivät ole helpottaneet puhumalla, vaan olen aina kirjoittanut. Kirjoittanut monta sivua tekstiä ja antanut kaiken tulla paperille. Sitten luen tekstini. En välttämättä heti, ehkä tuntien jopa viikkojen päästä. Jotenkin sitä ajattelee, että se mikä on paperilla. Se on olemassa ja siihen voi palata sitten myöhemmin kuin jaksaa.

En ole myöskään ollut kovin lukijaystävällinen bloggaaja. Vaan kirjoittelen epäsäännöllisen säännöllisesti. Säännöllinen kirjoittaminen tuntuu syövän blogini ajatusta, sillä varsinkin viime kuukausina ei oikeasti ole ollut kirjoitettavaa.

Endometrioosilääkäri on ensi viikolla. Joten ensi viikolla tiedän taas enemmän. Oireita on tullut, mutta siitä lisää ensi viikolla.