Kuulumisia ja kysymyksiä

Kävin kuukausi sitten endometrioosi kontrollissa. Valitettavasti mitään ei pystytty tutkimaan, kun nivusissa ollut bartholovin kysta esti kaiken.

Sain kuitenkin puhuttua lääkärin kanssa ja olimme samaa mieltä, että minipillerit eivät toimi. Kipuja on ollut harvemmin, mutta painoa on tullut lisää ja finnejä enemmän kuin teinivuosina.

Sain kystalle tyhjennysleikkauksen seuraavaksi päiväksi ja samalla laittoivat mirenan. Siirrettiin myös kontrolli joulukuuhun.

Lääkäri oli edelleen sitä mieltä, että endoni on hyvin vaikea. Se on todettu aivan liian myöhään. Lisäksi hoitamiseni on haasteellista, koska leikkauksista aiheutettaisiin enemmän haittaa kun hyötyä.

Palattiin myös kysymykseen, johon inhoan vastaamista. Haluatko lapsia??
Kysymys jota kysyvät ystävät, lääkärit ja sukulaiset. Kun vastaan en tiedä, saan hämmästyneitä katseita osakseni. Olen yrittänyt olla miettimättä asiaa, mutta kun joutuu miettimään, niin alan enemmän ja enemmän kallistumaan "en halua"-vastauksen puoleen. Mitä jos hedelmöityshoidot ei onnistu? Mitä jos munasarjani ei tuotakkaan munasoluja? Mitä jos synnytän sairaan lapsen? Mitä jos lapsella on diabetes? Miten pärjään lapsen kanssa, kun ympärilläni ei ole kunnon tukiverkkoa? Mitä jos kadun kun en edes yrittänyt saada lapsia? Miksi en tehnyt lasta heti nuorena? Miksi päätös lapsesta on tehtävä juuri nyt? Miksi en voisi tulla spontaanisti raskaaksi? Miksi ihmeessä kuukautiskipuja ei tutkita? Onko elämä helpompaa ilman lapsia? Lasten kanssa? Onko elämää ilman lapsia? Hylätäänkö mut kun en voi saada spontaanisti lapsia ikinä?

Vaikeita kysymyksiä....