sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Kun kukaan ei tunnu ymmärtävän ja kuulumisia...

Olin viikonloppuna kavereiden kanssa istumassa yhdellä. Itse en juonut mitään muuta kuin kahvia, koska olin autolla ja sinä päivänä joutunut ottamaan muutaman Panacodin. Juteltiin kavereiden kanssa mukavia, kun yhtäkkiä vatsaani tuli liiankin tuttu kivun tunne. Menin kaksinkerroin ja vaikeroin hetken, kunnes kramppi helpotti ja rupesin hamuamaan käsilaukustani särkylääkettä. Tähän kipuun reagoimiseen eräs miespuolinen tuttavani tokaisi, että ei usko että mua voi tolleen sattua. Mies kaiken lisäksi tietää sairaudestani. Sanoin että voin potkaista sitä jalkojen väliin, niin ehkä ymmärtäisi kipuni. Saimme tästä pitkän väittelyn kivusta, joka ei loppujen lopuksi johtanut mihinkään. Hänestä vain esitin, että kipu olisi pahempi kuin onkaan. Tämä on vain valitettavasti yksi esimerkki.

Viikko sitten kävin tutkimuksissa sairaalassa, jossa minut on tarkoitus leikata. Lääkärinä oli miespuolinen gynekologi, joka pahoitteli kokoajan tutkimuksen aikana. Jotenkin tässä lääkäreissä ravaamisessa on huomannut, että mieslääkärit tuntuvat ymmärtävän kaiken paljon paremmin kuin naislääkärit. Tuntuu myös, että he oikeasti ymmärtävät, että nyt sattuu.

Lisäksi hyvin harva tuntuu ymmärtävän kuinka henkisesti raskasta tämä onkaan. Tuntuu siltä, että oikeasti kukaan ei pysty( tai ei halua) ymmärtää kuinka pelottavalta ja ahdistavalta tuntuu se, että en ehkä koskaan lisäänny. Kaiken lisäksi olen jostain saanut taas vahingossa vauva-kuumeen. Kuitenkin rintaa puristaa ajatus, että minulla ei ehkä tule ikinä olemaan lapsia. Ahdistaa myös ajatus siitä millainen rumba tästä kaikesta vielä tuleekaan. Tulevaisuutta kun ei uskalla sen kummemmin suunnitella, kun edessä on avoleikkaus josta ei tiedä miten loppujen lopuksi käy, kuinka pitkä sairasloma on edessä jne.

Viime viikon lääkärikäynnistä vielä sen verran, että tällä hetkellä kystat eivät ole kasvaneet, mutta tämä suurin on painanut virtsanjohtimen lyttyyn ja sieltä ei meinaa virtsa päästä ulos. Lisäksi munuainen on suurentunut. Ensi viikolla isotooppitutkimus ja magneettikuvaus, leikkaukseen pyritään tämän kesän aikana.

Eli taas odotellaan…

1 kommentti:

  1. Todella hyvä blogi! Voin samaistua moniin ajatuksiisi. Minulla on myös todettu endometrioosi -08 laparoskopiassa ja poltettu paljon pesäkkeitä. Nyt odotellaan uutta laparoskopia aikaa.. Olin pitkään halunnut lapsia ennenkuin minulla todettiin endometrioosi. Sen jälkeen pelkäsin, että voinko ikinä tulla äidiksi. Onnekseni minulla on 1,5v tytär! Mutta edelleenki takaraivossa on ajatus, entä jos en enää ikinä saa kokea sitä uudelleen.

    VastaaPoista