Kun yksi asia onnistuu, niin toinen menee mönkään...

Nyt kun terveys on vihdoin kunnossa ja pystyy elämään suht normaalia arkea ilman kipua, niin eiköhän auto hajoa, parisuhde rakoile ja ystävillä ole huolia.

Viime vuonna selvisi ketä ne oikeat ystävät on ja ketä ei. Tuli pettymyksiä ja tyhjiä lupauksia. Kun makasin leikkauksen jälkeen kotona vailla jutteluseuraa tai apua niin harva tuli auttamaan. Moni lupasi auttaa heti arkipäiväisissä jutuissa, kunhan olin päässyt sairaalasta. Sanoin pyytäväni jos tarvitsen ja olin iloinen tarjouksesta. Kun vihdoin olin päässyt leikkaukseen ei muutamasta "ystävästä" kuulunut yhtään mitään, kun pääsin kotiin ja pyysin näitä ystäviä tulemaan juttuseuraksi, niin heillä ei ollut aikaa. Lisäksi pyysin vielä useasti. Onneksi oli kuitenkin niitäkin jotka ihan oma-aloitteisesti tulivat, käyttivät kaupassa ja muutenkin auttoivat.

Itselläni on nyt viime vuoden jälkeen täysin erilainen käsitys ystävyydestä, kai se ystävä hädässä tunnetaan! Nyt vaikka kaikki hajoaa, niin olen valmis kuuntelemaan ja auttamaan tosi-ystäviäni, jotka ovat aarteita jotka eivät koskaan katoa! Parisuhde voi mennä mönkään, auto voi hajota, taivaalta voi tulla vettä, mutta silti ystäväni tuo valon tähän kaikkeen ja pienen juttelutuokion jälkeen uskoo taas kaiken järjestyvän.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!!!!

Lääkäriuutisia...

Endometrioosista oli nyt viikko sitten tarkastus ja munasarja löytyi!! Edellinen ultraava lääkäri oli unohtanut mainita, että hormoonit joita käytin pienentävät munasarjoja jonka takia se ei näkynyt jälkitarkastuksessa. Olin hyvin huojentunut tästä tiedosta, sillä nyt on toivoa vielä joskus saada se oma pikkuinen! Lisäksi määräsivät e-pilleri reseptin. Kokemuksesta voin sanoa, että aiemmat eivät ole oikein sopineet, mutta täytyy toivoa että näistä en tulisi hormoonihirviöksi! Sellaista tällä kertaa näin lyhyesti nyt menen katsomaan Helsingin herraa!

vauvavertailu

Viime aikoina on tullut pyörittyä paljon äitien seurassa ja kuunnellen saman katon alla useampiakin äitejä. Kaikki menee ihan samalla kaavalla, vanhemman lapsen omistaja antaa vinkit ja kyselee nuoremmalla miten on mennyt yöt, syöttämiset yms. Ja nyt siis puhutaan alle vuoden ikäisten lasten äitien kommenteista. Omistaja-sanaa käytin, koska loppujen lopuksi keskustelu rupeaa kuulostamaan kuin puhuttaisiin näyttelykoirista tai esineistä.

”Teiän Matti on kyllä paljon kehittyneempi kuin mun kaverin lapsi, se on jo viis kuukautta, mutta ei siltikään juttele, hymyile tai mitään” aina tuntuu löytyvän lapsi, joka on vähemmän kehittynyt kuin se lapsi, joka lattialla sitterissä kuuntelee juttuja. ”Maija syöttää lapselleen vieläkin maitoa, vaikka vois syöttää jo velliä” ruokailuilla tuntuu olevan suuri merkitys. Lapsella ei saa aloittaa soseita liian aikaisin, eikä saa syöttää liian kauan maitoa jne. Nämä ovat vain esimerkkejä, mutta näitä riittää.

Tuntuu että vauvat olisivat jotain näyttelykoiria joita viedään tuomareiden (muiden äitien) arvioitavaksi. Täytyy olla siistit vaatteet, muuten tuomarit ei tykkää. Vauvan täytyy olla kehityksessä mukana, muuten tulee sanomista. Sanomista keksitään myös jos se oma kullannuppu sattuukin olevan vähemmän kehittyneempi kuin sen joka on tuonut omansa arvioitavaksi. Äiti lyödään heti lyttyyn, jos on eripari vaatteet, likainen paita, hiukset harjaamatta ja vaikka mitä.

Äitien suorittaminen näyttää sivustakatsojasta raskaalta ja kun lapsettomana yrität kommentoida näihin arvosteluihin on vuorossa vihainen katse ja sanonta etten voi ymmärtää miltä heistä tuntuu. Ehkä en voi, mutta en tule myöskään koskaan tule painimaan kysymyksen pitääkö lapsi vai abortoida? Vaan voin tehdä lapsen silloin kuin minä olen valmis ja kun olen valmis antamaan omalle lapselleni mahdollisimman hyvän lapsuuden 100 %:sesti ja keskittyä vain omaan pieneen ihmiseeni.