tiistai 20. syyskuuta 2011

lapsi ja vauvoja siellä ja tuolla, mutta ei täällä...

Olen täällä blogissa kertonut jo, että haluaisin oman lapsen. Oman jälkeläisen jota kasvattaa ja kohdata vanhemmuuden haasteet. Olen hokenut itselleni viime aikoina (pelottavan) usein, että mun ei tarvitse ryhtyä siihen vielä. En tarvitse vielä vaipparallia, unettomia öitä ja vastuuta toisesta ihmisestä. Näillä hokemilla olen yrittänyt valmistella itseeni tulevaisuuteen, entä jos en koskaan voi saada lapsia??


Ajatus jo siitä, että en koskaan saisi omaa lasta ahdistaa ja pelottaa. Eikä tilannetta helpota kaverit, jotka pyytävät vauvan vaateostoksille makutuomariksi, kummiksi, hoitamaan pikku riiviöitänsä saatika ne vanhemmat sukulaiset, jotka jaksavat aina kysellä "No koskas sä saat pikkuisen?". Tai kun kirjaudun facebookkiin jossa joku on taas onnistunut yrityksessään, jonkun pikkuisella on ollut neuvola tai ladattu kymmenen uutta kuvaa, kun meidän pikkuinen on niin söpö.


Olen vasta 22-vuotias, jotkut ikäiseni vielä opiskelevat, asuvat kotona tai osaavat hädin tuskin huolehtia itsestään. En tarvitse vielä lapsia, olen mielestäni aivan liian nuori ja en tiedä vielä mikä minusta tulee isona. Kuunnellessani kavereiden juttuja heidän pikku sottapytyistään tai kuinka he eivät jaksa pyörittää arkea lapsen kanssa saa minut kauhistelemaan. Saatika kuinka lohduttavat minua sanoen, että minulla on helppoa, kun saan mennä ja tulla miten haluan, tehdä mitä haluan ja minun ei tarvitse huolehtia kenestäkään. Monesti olen sanonut, että ei elämä oikeasti ole niin ruusuista. Yllättäen keskustelut päätyvät kuitenkin samalla lailla. Tiivistettynä: kotiäideillä on raskasta, en voi ymmärtää sitä kun minulla ei ole lapsia ja me ei jakseta.


Tämä saa pääni taipumaan yhä alemmas. Nauttisin joka hetkestä jonka saisin viettää pikkuisen kanssa, tekisin kaiken että hänellä olisi asiat hyvin. Olisin iloinen joka hetkestä minkä saisin viettää pikkuisen kanssa. Minä en vain välttämättä saa yrittää koskaan olla paras äiti...

5 kommenttia:

  1. Hei!

    Ylläpidämme terveysportaalia osoitteessa http://www.terveyskeskus.fi . Haemme jatkuvasti Internetistä hyviä blogeja, joita haluamme suositella lukijoillemme. Blogit esitetään aiheen mukaisina linkkilistoina.
    Haluaisimme nyt lisätä palveluumme linkin sinun blogiisi. Blogiasi ei ole vielä laitettu esille, joten voisitko laittaa viestiä palvelumme Webmasterille, jos haluat että linkki blogiisi julkistetaan sivustollamme.

    Löydät em. osoitteesta sivun alareunasta Palaute-linkin, jonka kautta voit lähettää vastauksesi Webmasterillemme.

    Terveisin
    Terveyskeskus.fi:n Webmaster

    VastaaPoista
  2. Heippa,

    löysin blogisi sattumalta. Itselläni epäillään tällä hetkellä endometrioosia, mutta tähystystä ei vielä tehdä, koska en kärsi kivuista. Ettei vaan tule kiinnikkeitä laparoskopiasta.

    Tuli vaan mieleen, että oletko puhunut sairaudesta kenenkään kaverisi kanssa? Tai ootko sanonut, että sinulla on tällainen tauti, joka voi aiheuttaa lapsettomuutta, että he ymmärtäisivät mistä on kyse?

    Itsellä ainakin jo epäilys siitä, että itsellä voisi olla lapsettomuutta aiheuttava sairaus, on pelottava, koska itse olen aina haaveillut suuresta perheestä. Tätä pelkoa on kuitenkin lievittänyt se, että oon voinut puhua jollekkin, joka on ainakin yrittänyt ymmärtää mun tunteita...

    Joka tapauksessa, tsemppiä ja voimia!

    VastaaPoista
  3. Itseasiassa moni ystävä valittaa minulle, että minä en ymmärrä. Moni ystäväni ei näe asian vakavuutta, vaan hokevat, että kyllä minunkin vuoroni joskus tulee. Mutta onneksi on läheisiä sukulaisia/perheenjäseniä saman ongelman kimpussa, jotta kyllä minäkin jotain vertaistukea saan! Tsemppiä sullekin, toivotaan että ei ole endometrioosista kyse, tätä sairautta en toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleni!

    VastaaPoista
  4. Anteeksi, tulen tähän keskusteluun kesken kaiken.
    Ymmärrän todella, ja olen kovin pahoillani. Mutta eikä lapsettomuusongelmiin olisi adoptio yksi ratkaisu. Miltä se tuntuisi. Lapsi olisi aivan yhtä lailla sinun, ei vain biologisesti. Saisit rakastaa häntä koko elämäsi ja vielä ylikin sen, eihän mikään asia muutu onko lapsi adoptoitu vai ei.

    VastaaPoista
  5. Ainakin vielä adoptio asia tuntuu vieraalta ja jotenkin väärältä. Tietysti olen ajatellut, että se on viimeinen vaihtoehto. Haluan vain ihan ensin tehdä kaikkeni, jotta saisin sen oman...

    VastaaPoista