maanantai 9. helmikuuta 2015

Elämääni...

Olen viime aikoina hitaasti tehnyt päätöksen, että hylkään lapsihaaveet. Alkanut ensimmäistä kertaa kunnolla panostamaan omaan itseeni. Miettinyt mitkä asiat tekevät itseni onnelliseksi. Mitä muutoksia täytyy tehdä, että olisin onnellinen? Tehdä asioita oman pääni mukaan ja ainoa ihminen, jota haluan miellyttää on minä itse.

Monta vuotta on mennyt, niin että olen miettinyt mitä muut ajattelevat, miltä muista tuntuu ja tehnyt monesti omatuntoni vastaisesti. En ole enää ollut se nainen, joka nieleskelee kyyneleitä ja antaa ympäripyöreitä vastauksia, kun kysytään milloin alan tekemään lapsia. Olen ollut se kuka kertoo rohkeasti, että se ei onnistu ilman rahaa ja lääkäriä. En ole enää vältellyt ystäviäni ja heidän lapsiaan, vaan olen oppinut iloitsemaan heidän onnestaan ja olemaan lapsille mukava ja turvallinen aikuinen.

En välitä enää tuttujen ja läheisten säälivistä katseista. Endometrioosi on osa minua ja sitä en voi muuttaa. Olen pyrkinyt puhumaan avoimesti sairaudestani ja pyytämään anteeksi kuinka käyttäydyin ystäviäni kohtaan sairauden ollessa pahimmillaan.

Tällä hetkellä haluan panostaa omaan tulevaisuuteeni. Olen lopettanut alkoholin käytön, koska en pidä itsestäni humalassa ja kärsin yhden illan takia monta päivää huonoa oloa. Tupakoinnin lopetin vuosi sitten. Kuukausi sitten rupesin laihduttamaan ja tarkoitus olisi pudottaa ennen kesää 5 kiloa. Kaiken kaikkiaan 15 kiloa ja parantaa ruokavaliota. Päätin myös hakea jatko-koulutukseen, jotta saisin helpommin töitä ja kehittäisin itseäni. Haluan olla se ihminen, joka hymyilee aidosti ja joka herää onnellisena uuteen päivään. En se, joka oli väsynyt ja kiukkuinen 24/7. En se joka ei nähnyt tulevaisuuttaan. Olen päättänyt olla onnellinen ilman omia lapsia.

perjantai 6. helmikuuta 2015

Omia kokemuksia eri hoitomuodoista

Ajattelin jakaa omia kokemuksia eri hoitomuodoista endometrioosiin liittyen. Kerron myös niistä ehkäisyvalmisteista mitä käytin ennen kuin sain endometrioosi-diagnoosin.

Sen verran kerraten, että ensimmäiset kuukautiset alkoivat 12-vuotiaana ja ensimmäiset kuukautiset olivat jo runsaat ja kivuliaat. Varmin keino ehkäistä läpivuodot ja tunneittain siteen vaihtaminen oli käyttää kahta sidettä ja tampoonia samaan aikaan. Kuukautiset ovat lähes aina olleet kellon tarkat.

Päädyin ensimmäisen kerran hakemaan neuvolasta e-pillereitä, kun eräät menkat olivat niin kivuliaat, että en pystynyt liikkumaan ja kun pakotti itsensä liikkumaan tuli oksennus tällöin määrättiin ensimmäiset pillerit.

Yasmin, e-pilleri

Kivut eivät helpottaneet lähes ollenkaan. Samaiset pillerit aiheuttivat hirveät mielialan vaihtelut ja hormonaalisen migreenin. Lopetin pillerit kun huomasin raivoavani pienistäkin asioista.

Harmony, e-pilleri

Veristä vuotoa tuli viikon välein. Varsinaiset kuukautiset olivat vain kivuliaat. Lopetin lääkärin kehotuksesta, koska nämä olivat kuulemma liian laimeat.

Tri-Femoden, yhdistelmäe-pilleri

Näitä söin pidemmän aikaa, läpivuotoja ei tullut eikä mielialanvaihteluita. Kuitenkin tuli migreeni, joka tuli aina aloittaessa uuden levyn. Lopetin näiden käytön migreenin takia, Kivut olivat vaihtelevia. Välillä särki paljonkin, mutta oli myös vähemmän kivuliaita kausia.

Viimeisimmän jälkeen meni kolme vuotta ilman minkäänlaista hormonaalista ehkäisyä. Joka kuukausi oli niin paljon kipuja, että se haittasi elämää ja jouduin olemaan poissa töistä. Aina kun kävin lääkärillä poistuin uusi särkylääke-resepti kourassa. Lääkärit määräsivät mm. Clotamia (ei kummosta apua), 800 mg Buranaa (lievä helpotus) ja Miranaxia (lievä helpotus).

Vuonna 2011, kun kysta oli jo niin iso, että se rupesi näkymään ulospäin sain ultrassa jo endometrioosi-diagnoosin. Kivuliaan puolen vuoden jälkeen tehtiin iso avoleikkaus, josta oli eniten hyötyä. Tämän jälkeen kivut ovat olleet vaihtelevia.

Procren Depot-esitäytetty ruisku 

Näitä määrättiin leikkauksen jälkeen 7 kuukauden satsi kuolettamaan oma hormonitoiminta. Kuukautisia ei tullut. Itselläni tuli täksi ajaksi kuivat limakalvot, ahdistuneisuus, masentava olo ja kuumat aallot. Kuumat aallot olivat kuitenkin pieni murhe tällä ajalla. Kaikki tuntu harmaalta ja mikään ei kiinnostanut. Oli todella vaikea innostua yhtään mistään. Neljän piikin jälkeen alkoi myös niveliä särkeä ja aamuisin oli todella vaikea saada esim. käsiä nyrkkiin. Lääkärin mukaan tätä piikkiä ei saisikaan määrätä kuin 3-4 kuukaudeksi kerrallaan, koska saattaa haurastuttaa niveliä. Lopetin itse nämä ruiskeet, kun niihin ei ollut oikeasti varaa. Yksi ruisku maksoi joka kuukausi noin 120 e kelakorvauksen jälkeen.

Zoely, yhdistelmäe-pilleri

Kipuja ei ollut, koska leikkauksesta oli noin puolivuotta aikaa. Pillerit olivat sopivat, muuten mutta migreeni tuli silloin tällöin kylään. Kerran olin kärsinyt jo päänsärystä useamman päivän, kunnes sain puutumisoireita vasemmalle puolelle ja puheen puuroutumisen. Tämä ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Päänsärky kesti useamman päivän ja herätti kesken yöunien, joten lähdin päivystykseen jossa kuvattiin pää ja tehtiin neurologiset testit. Pillerit käskettiin lopettamaan välittömästi, koska riski veritulppaan oli suuri, tupakoin silloin ja sairastan 1.tyypin diabetesta. Pillerit aiheuttivat myös lihomista.

Cerazette, minipillerit

Näitä kerkesin syömään yli puoli vuotta. Kivut palasivat, kärsin aknesta ja lihoin useamman kilon. Käytännössä ei mitään tehoa.

Mirena, hormonikierukka

Nyt on käytössä Mirena. Toistaseksi kuukautiset ovat tulleet muutaman kuukauden välein hyvin epäsäännöllisesti. On ollut alavatsan vihlomisia ja kipukohtauksia. Useampaa päivää kivut eivät ole kuitenkaan kestäneet. Akne on rauhoittunut mitä nyt muutamaa finniä lukuunottamatta.

Tammikuun kontrollikäynnillä lääkäri löysi kystia munasarjasta, mutta niitä seurataan nyt puolen vuoden välein. Leikkausta ei ruveta tekemään ja lääkärin mukaan ainoa leikkaus, joka tullaan ikinä tekemään on radikaali. Toivon, että hormoonikierukka nyt auttaisi ja pitäisi koko taudin kurissa.


maanantai 1. joulukuuta 2014

Elämää kierukan kanssa...

Olen viime kuukaudet yrittänyt olla taas ajattelematta koko endometrioosiani. Olin alkuvuodesta ihan kypsä koko sairauden kanssa, vaikka kivut olivat pysyneet poissa. Kuitenkin kesällä huomasin endometrioosin vaikuttavan yhä enemmän elämääni. Nivusessa ollut bartholinin kysta ilmeisesti oli myös tulehtunut, sillä se vaikutti pitkäaikaiseen verensokeriin. Kroppani on tuntunut koko syksyn vetävän muutenkin viimeisiään. Olen ollut kaksi kertaa pahassa flunssassa ja molemmilla kerroilla joutunut syömään antibiootteja erilaisiin tulehduksiin. Lisäksi olin viikon sairaslomalla käden rasitusvamman vuoksi.

Tässä elokuisessa operaatiossa laitettiin myös hormonikierukka Mirena. Alkaa olemaan viimeisiä vaihtoehtoja millä voidaan endometrioosini pitää kurissa. Olen lukenut kymmeniä kertoja loppuarviota, jonka sain sairaalasta. Pelkkä alku saa jo palan kurkkuun...

"Kyseessä on 25-vuotias G0, perussairautena 1-tyypin diabetes, lisäksi hankala endometrioosi. 2011 laparotomia, jossa poistettu retrovaginaalista endometrioosia, molemmat tuubat poistettu ja oikealta myös munasarja poistettu. Aurallinen migreeni, yhdistelmäehkäisyä ei voi käyttää..."

Siinä se mustaa valkosella. Hankala. Mitä poistettu. Huokaus.

No mutta, Mirena on sen verran näyttänyt jo tehojaan, että kuukautiset ovat pysyneet toista kuukautta poissa. Elämä on ollut helpompaa ilman runsaita kuukautisia. Kuitenkin vanhat tutut kivut ovat olleet tulleet takaisin. Eivät niin pahana kuin olivat ennen vuoden 2011 leikkausta, mutta eräänlaisina kipukohtauksina, jotka kestävät muutamasta minuutista puoleen tuntiin. Lisäksi näitä kipuja on, joka päivä. Parin viikon päästä olisi jälleen kontrollikäynti, siellä sitten taas mietitään mitä tehdään.

Tällä hetkellä kipukohtausten välissä yritän ajatella mukavia asioita, tehdä vain niitä asioita joita haluan tehdä ja nauttia kivuttomista hetkistä.